Haamu kirjoittajana

Blogin vaatimuksiin kuuluu persoonallisuus. Voiko siihen siis tilata tekstit viestintätoimistolta?

Ilman muuta voi, jos käytettävissä on huippuluokan haamukirjoittaja. Hän tekee tekstit niin taitavasti, ettei kukaan huomaa huijausta.

Huijauksestahan ostopostauksissa on eettisesti kysymys. Kaunokirjallisuuden maailmassa moisesta on syntynyt suuria skandaaleja.

Tarjontaa riittää

Blogikoulutuksessa on jostain syystä viime kuukausina keskusteltu aiempaa selvästi enemmän siitä, voisiko  johtajien postaukset ostaa viestintätoimistolta. Aiemmin kysyttiin lähinnä sitä, pitäisikö oman talon viestintäyksikön suostua tuottamaan johtoryhmä blogitekstejä.

Olen ymmärtänyt, että viestintätoimistot ja some-firmat ovat alkaneet aiempaa innokkaammin kaupitella haamukirjoittajien palveluja. Aina joskus tarjouksia tipahtelee omaankin meiliini.

Tekee mieli mukailla vanhaa sanontaa:

  • Ei  tyhmä ole se, joka myy, vaan se, joka ostaa.

Minä en ostaisi, vaikka olisin miten surkea ja saamaton kirjoittaja. Jotain tarjoajien ammattitaidoista muuten kertoo sekin, kenelle he yrittävät ’sisältömarkkinointipalveluja’ myydä.

Vaadi edes laatua

Monista blogeista haistaa, että kaikki eivät ole yhtä nirsoja kuin minä.

Kyllä viestintäkonsultin ja copy writerin tekstit ensiksikin tunnistaa aika helposti. Vielä varmemmin tunnistaa, milloin kirjoittajaksi mainittu ei ainakaan ole kirjoittanut tekstiä.

Pienen tutkimustyön perusteella olen ollut huomaavinani, että ihan samat viestinnän ammattilaiset taitavat vääntää nykyisin postauksia monien asiakasorganisaatioidensa blogeihin. Tyyli on joskus niin yhdestä puusta, että sen tunnistaa ongelmitta siinä kuin muutaman AD:n ’kädenjäljen’.

Jos haamukirjoittajaa haluaa blogissa välttämättä käytää, kannattaa ainakin huolehtia seuraavista perusasioista:

  • Haamukirjoittajan on tunnettava päämiehensä kirjoitustyyli. Ellei sitä ole olemassa, puhetyylinkin tuntemuksesta on apua.
  • Haamukirjoittajan on tunnettava päämiehensä näkemykset ja kiinnostuksen kohteet.
  • Haamukirjoittajan on kunnioitettava päämiestään sellaisena kuin tämä on. Yhteistyön tarkoitus ei ole tehdä ihmisestä välkympää tai muuten fiksumpaa.

Mitä siitä tulee, jos haamukirjoittaja ja päämies eivät koskaan edes tapaa. Parempi jättää blogi julkaisematta.

Entäs puheenkirjoittajat?

Ostopalvelujen puolustajat vetoavat aina puheenkirjoittajiin, jotka erityisesti politiikan maailmassa ovat arvostettuja ammattilaisia.

Olen ymmärtänyt, että parhaat puheenkirjoittajat tuntevat päämiehensä perin pohjin. Toisaalta vaikuttavimmat puhujat tahtovat aina itse antaa puheilleen viimeisen silauksen.

Puheella ja blogipostauksella on periaatteellinen ero. Puhe puhutaan, jolloin sen esittäjä antaa siihen persoonallisuuttaan, vaikka ei edes tahtoisi. Ulkoa ostettu blogipostaus sitä vastoin julkaistaan pahimmassa tapauksessa ilman, että kirjoittajaksi väitetty henkilö on sitä etukäteen edes lukenut.

Ihan mihin vain ei kannata ryhtyä sen vuoksi, että kaikilla muillakin on.