Etiikka syöksykierteessä

Jokainen on varmasti joskus luullut jonkun toisen ajatusta omakseen. Se on inhimillistä.

Jotkut väittävät toisten tuottamia sisältöjä omikseen. Se on epärehellistä.

Minua on viime päivinä alkanut valtavasti kiinnostaa sisältövarkaiden sielunelämä. Mitä sellaisen ihmisen mielessä oikein liikkuu, joka nappaa vaikkapa toisen tekstiä ja ryhtyy vielä pätemään sillä julkisilla areenoilla?

Onko sisältövaras tyhmä ja röyhkeä? Onko hän uupunut vai laiska? Luottaako hän hyvän tuurin jatkuvan loputtomiin vai pelkääkö hiljaa mielessään, että käry käy?

Yhdestä asiasta olen vakuuttunut. Harva sisältövaras jättää homman ensimmäisen näpistyksen jälkeen sikseen. Jos kukaan ei puutu asiaan, kierre jatkuu ja syvenee.

Anteeksipyyntö auttaisi

Ihmiselämään kuuluvat virheet ja erehdykset. Ne ovat myös valtava oppimisen mahdollisuus.

Fiksu ihminen ei ole se, joka välttää kaikki virheet, vaan se, joka ottaa opikseen ja korjaa mahdollisuuksien mukaan virheensä.

Anteeksipyyntö on yhä edelleen käyttökelpoinen keino paikata mokia. Se on monin verroin tehokkaampi kuin selittely ja vetkuttelu. Anteeksi on sitä paitsi äärettömän vapauttava sana sille, joka sen vilpittömästi lausuu.

Niin monta kertaa kuin sisältövarkaita on tielleni osunut, yksikään heistä ei ole tähän päivään mennessä esittänyt rehtiä anteeksipyyntöä.

Hulluinta on, että olen itse usein tuntenut myötähäpeää. En ole puuttunut asioihin, koska se on tuntunut niin nololta. Lepsuilulla olen mahdollistanut joillekin eettisen syöksykierteen. Tuo aika on nyt onneksi jäänyt taakse.

Sovittaisiinko säännöt?

Eri ihmisten omatunto puhuu eri tavalla. Se on tiettyyn rajaan saakka vain hyväksyttävä.

Viime aikoina julkisuudessakin on ollut tapauksia, jotka osoittavat omantunnon venyvän tekijänoikeusasioissakin välillä yli laillisuuden rajojen. Pahinta on, että julkisuudessa puidut jutut ovat ongelmasta vain jäävuoren huippu.

Ehdotan koulutusalalla toimiville – niin ammattilaisille kuin harrastelijoille – kolmea yksinkertaista pelisääntöä, jotta ei jouduttaisi turvautumaan juristien apuun:

  1. En saa omia nimiini toisen tuottamaa sisältöä.
  2. Siteerata saan, mutta vain kohtuudella.
  3. Jos huomaan jonkun rikkoneen kahta ensimmäistä sääntöä, kerron havainnostasi heti sekä rikkeeseen syyllistyneelle että sille, jonka tuottamaa sisältöä on plagioitu.

Vähän simppelihän tuo lista tietysti on eettiseksi ohjeeksi, mutta parempi kuin ei mitään. Onko kukaan muu valmis sitoutumaan siihen?

– – – – –

Sisältövarkauksia käsittelevän kirjoitussarjan aiemmat osat:

2 comments

  • Kannatan!

    Olen joskus huomauttanut selvästä plagiaatista, mutta sille on vain naurettu, ja olen saanut tuntea olevani tyhmä ja vanha pilkunviilaaja.

  • Anja Alasilta

    Kiitos, Raili!
    Nyt emme enää kumpikaan ole vanhanaikaisine ajatuksinemme ihan yksin. Meitä on kaksi – ja Facebookissa on ilmoittautunut pari muutakin samanmielisiksi.