- Kirjoituskoulu Alasilta - https://www.alasilta.fi -

Duurissa vai mollissa?

Sisältö ei yksin määrää tekstin sävyä. Ikävistäkin asioista voi kirjoittaa toiveikkaasti.

Kirjallisen asiakaspalvelun koulutuksissa puhumme paljon viestien sävystä. Muidenkin kirjoittajien kannattaisi miettiä, mihin sävellajiin tekstinsä sovittavat.

Sisältö säteilee tietenkin sävyyn, mutta aina se ei tarjoa perusteita depressiiviseen tunnelmaan:

Huonot uutiset myyvät

Journalistit ovat viime aikoina pohdiskelleet kielteisten ja myönteisten uutisten epätasapainoa. Kulttuuritoimittaja Teemu Luukka kertoi taannoin Helsingin Sanomissa, miksi on vaikeampi tehdä positiivinen kuin negatiivinen uutinen:

”Eipä olisi pitänyt Nokiastakaan innostua, huonostihan siinä kävi. Niin, ja syntymän jälkeen tulee kuolema.

Joukkoirtisanomiset ovat uutinen, tuhannet uudet yksittäiset työntekijöiden palkkaamiset eivät.

Toisaalta laiska positiivisuus voi olla suorastaan vaarallista verrattuna analyyttiseen kriittisyyteen: esimerkiksi Nokian kohdalla toimittajat tyytyivät kertomaan jatkuvaa positiivista saagaa silloinkin, kun siihen ei todella ollut aihetta.

Negatiivisuus on turvallista myös siksi, että se myy. Ihmiset haluavat draamaa.”

Kuuluuko mollivoittoisuus suomalaisuuden ytimeen? Vai onko kyse ajattelemattomuudesta, jonka voisi pikaisesti korjata?

Valoisuutta, ei imelyyttä

Pääministeri Jyrki Katainen on moittinut meitä kielteisestä asenteesta. Onkohan pääministerin oma Fantastista!-tyyli paras mahdollinen esimerkki positiivisen ilmaisun tavoitteilijalle.

Ilmaisun sävy ei läheskään aina ole harkinnan tulosta. Aitous onkin vahvempi valtti kuin laskelmointi, joka helposti johtaa ylilyönteihin.

Toisaalta kirjoittaja voi ja saa pyrkiä tietoisesti karistamaan ilmaisustaan turhaa kielteisyyttä. Ajatuksemme ja asenteemme vaikuttavat sanankäyttöömme, mutta myös päinvastoin:

Sävyttääkö talon tyyli?

Tyyli on kirjoittajalle, aikakaudelle tai yhteisölle tyypillinen ilmaisutapa. Se on pysyvämpi kuin sävy, joka voi vaihdella paljonkin aiheen ja ajankohdan mukaan.

Tekstin sävyä on joskus kuvattu kirjoittajan ääneksi.  Jyrkästi tyyliä ja sävyä ei voi erottaa.

Yritysten ja yhteisöjen kannattaisi määritellä teksteihin talon tyyli.

Tekstien tyylimäärittelyssä on turha tavoitella täydellisyyttä. Kirjoittajat ovat kiitollisia jokaisesta osviitasta, jonka he teksteihinsä saavat.

Kun yhteistä tyyliä ei ole, kirjoittajan oma ääni pääsee joskus liiaksikin esiin.

Muistilistaa duurin tueksi

Ainakaan minä en pysty tarjoamaan varmaa reseptiä, jolla kielteiseen sävyyn kirjoitetun asiatekstin pystyy sovittamaan myönteiseksi.

Esimerkiksi seuraavat seikat painottavat enemmän mollia kuin duuria:

Kieltolistat ovat kuitenkin vaarallisia. Koulutuksissa kirjoittajat väittävät jonkun joskus kieltäneen myönteisyyden nimessä kokonaan sellaiset sanat kuin valitettavasti ja pahoitella. Kukaan ei tosin koskaan ole muistanut, kuka kiellon on esittänyt ja milloin.

Yritän siis kääntää edellä olevan, kokemuksesta syntyneen listan myönteiseksi. Esimerkiksi seuraavat tekijät tuovat tekstiin valoisaa sävyä:

Viimeinen kohta on huonoin. Se yrittää selittää sävyä sävyllä.

Palaan aiheeseen sitten, kun pystyn antamaan kirjoittajille enemmän ja konkreettisempia vinkkejä.