Anna tehtävän ratkaista tekstin pituus
Tekstistä saa sopivan mittaisen, kun kirjoitustyöhön valmistautuu ajatuksella. Valmistautumistapoja on monia – osa helppoja, osa työläämpiä.
Kirjoituksia kirjoittamisesta
Tekstistä saa sopivan mittaisen, kun kirjoitustyöhön valmistautuu ajatuksella. Valmistautumistapoja on monia – osa helppoja, osa työläämpiä.
Liian pitkästi ei tarvitse kirjoittaa ainakaan siksi, että hyvistä neuvoista olisi puutetta. Kirjoitusoppeja on tarjolla enemmän kuin ihmisiässä ehtii kokeilla.
Nettiajan alkuvuosina opeteltiin kirjoittamaan lyhyesti. Nykyisin tekstit venyvät hakukonelöydettävyyden nimissä usein tolkuttoman pitkiksi.
Korvaani on aina särähtänyt, kun joku on puhunut hirveän ihanasta. Huonommin sanat tuskin voisivat sointua yhteen.
Jäin viime postauksen jälkeen pohtimaan sanaa ajankäyttö. Yhdyssanana se maistuu ammattimaisemmalta kuin ajan käyttö erikseen kirjoitettuna.
Olen aina halunnut oppia kirjoittamaan lyhyesti. Joskus luulin osaavanikin, hetken. Sitten iski taas kiire.
Yksi otsikoi oivallisesti. Toisen sanat soljuvat suloisesti. Kolmas osaa avata oudot ja mutkikkaat asiat ymmärrettävästi. Neljäs jäsentelee sanottavansa aina jäntevästi.
Hyvä teksti on tarkoituksensa mukainen. Tarkoituksen perusteella määräytyy tekstilaji. Tekstilajien tuntemus tuo kirjoitustyöhön selkeyttä ja merkityksellisyyttä.
Tekee ihminen mitä tahansa satoja tai tuhansia tunteja vuodessa, jälkiä siitä jää, häneen itseensäkin. Tuhat tuntia vuodessa menee, jos kirjoittaa keskimäärin viisi tuntia päivässä.
Onko kirjoittaminen sinulle rankkaa raadantaa? Jos on, ajankäyttö, kirjoitustehtävät ja osaaminen kannattaisi pistää parempaan tasapainoon. Se auttaisi myös keskittymään.
Hyvät kirjoittajat eivät läheskään aina tuota hyvää tekstiä. On sekä surullista että epätaloudellista, miten monet kirjoittavat jatkuvasti huonommin kuin osaisivat ja tahtoisivat.
Jos tahdot tutustua taitavaan ja tuotteliaaseen kirjoittajaan, sinun kannattaa ehkä katsoa peiliin. Kokeneet tekstintekijät ajattelevat liian vähän itseään ja tilannettaan.
Intuitio kannattaa kutsua avuksi kirjoitustöihin. Se lievittää kiireen piinaa, koska pystyy hyödyntämään tietoa ja kokemuksia nopeammin kuin looginen päättely.
Kaupoissa myydään yhä kyniä, paperia ja muistikirjoja. Ne pelastaisivat nettiajan kiireisen kirjoittajan monesta pulasta ja saisivat luovuudenkin kukoistamaan.
Kirjoittaja tarjoaa asiansa lukijoille yleensä samassa valossa kuin sen itse näkee. Näkökulman vaihdosta voi onneksi harjoitella – vaikkapa kännykkäkameralla.
Kirjoittaminen käy kenelle tahansa raskaaksi, jos samasta aiheesta joutuu väkisin vääntämään vähän erilaisia tekstejä jatkuvasti uusiin tarkoituksiin.
Ajoitus ratkaisee kirjoitustyössä enemmän kuin inspiraatio. Inspiraatiokin löytyy, kun kuuntelee sisäistä kelloa ja harkitsee töiden järjestyksen.
Puhuminen auttaa aina, myös kirjoittajaa. Jos muuta juttuseuraa ei ole, voi höpötellä itsekseen tai tietokoneen kanssa. Puhe muuntuu tekstiksi, teksti puheeksi.
Ei-sana on ihmeellinen. Pariin kirjaimeen kätkeytyy ihmismielen syviä salaisuuksia ja niin valtavasti voimaa, että kirjoittajan pitää sitä säännöstellä.
Asiatekstinkään ei tarvitse aina olla harmaata. Vivahteikkaat sävyt herättävät lukijoiden kiinnostuksen ja varmistavat, että teksti vaikuttaa toivotulla tavalla.
Hyvä ohje ei jätä mitään sattuman varaan. Kirjoittaja välttää monet sudenkuopat, kun nöyrtyy käyttämään tsekkilistaa.
Kiireinenkin kirjoittaja ehtii joskus kokeilla menetelmää, jota ei ole aiemmin käyttänyt. Lähes lapselliselta näyttävä konsti saattaa osoittautua tehokkaaksi.
Miten korona-aika on mahtanut vaikuttaa naurun määrään? Pitäisikö koulutuksiltakin vaatia muun hyödyn lisäksi hyvää, hymyilevää tunnelmaa?
Tehokkaasti toimivassa organisaatiossa jokainen tietää, mitä tekee, milloin ja miksi. Silloin on helppoa tai ainakin mahdollista pitää asiakkaatkin kartalla.
Helpoimmalta tuntuu kirjoittaa niin kuin aina ennenkin. Kiehtovampaa on vaihteleva, versioiva kirjoittaminen. Se myös varmistaa, että saat sanomasi perille.