Etenkin Twitterissä viihtyvät suomalaiset ovat nyt myös tekijänoikeuden asiantuntijoita. Ei kyseessä mikään vaikea asia olekaan, jos malttaa jättää pykäläpelin juristeille.
Esimerkiksi työelämän kirjoittaja pärjää parilla perussäännöllä, jotka normaalilla oikeustajulla varustettu ihminen ymmärtää lakikirjaa plaraamatta:
- Et saa omia nimiisi toisen kirjoittamaa tekstiä.
- Siteerata saat, mutta vain kohtuudella.
Tekijänoikeus suojaa teosta, jolla tarkoitetaan luovan työn itsenäistä ja omaperäistä tulosta. Viisainta on kunnioittaa toisen tekstiä aina kuin teosta. Silloin ei eksy epäeettisille poluille.
Ensimmäistä sääntöä kirjoittaja ei joudu juuri pohtimaan, jos hallitsee siteerauksen taidon. Se taas on ainakin yliopistossa opiskelleiden ollut pikku pakko opiskella, elleivät ole teettäneet gradujaan alihankkijoilla.
Harva kirjoittaja tykkää huonoa, jos joku siteeraa häntä – siis nimeltä mainiten.
Kohtuus tarkoittaa esimerkiksi sitä, ettei oma artikkeli voi olla kokonaan sitaattia toisen artikkelista. Sama koskee järkeni mukaan esitysaineistoja. Ei niitäkään ole fiksua pölliä kokonaan toisilta.
Kankaiden suunnitteluun en ota kantaa, mutta kirjoittajille on mielestäni hyvin yksinkertaista noudattaa tekijänoikeutta.
Nykyisin on tarjolla myös runsaasti tekijänoikeutta käsittelevää aineistoa. Rehdille kirjoittajalle riittää lyhyt oppimäärä – esimerkiksi esite Tekijänoikeus suojaa luovaa työtä.
Jos on ajattelut keplotella harmaalla vyöhykkeellä, kannattaa syventyä opintoihin perusteellisemmin. Alkuun pääsee Tekijänoikeus.fi-sivustolta.