Ihmisten pelko on lööppijournalismin leipää.

Iltapäivälehtien toimitustyö on raakaa hommaa. Joka päivä pitää saada ihmiset kantamaan killinkinsä R-kioskille tai lähikaupan kassalle. Korkeimman laatuluokan journalismilla ei siinä leikissä ole mahdollisuutta menestyä. Pahaksi piinttynyt ostotottumus tosin valaa perustan levikille.

Vaikka lähtökohdat tietää, aina joskus kuitenkin hätkähtää. Tänä aamuna painetussa Iltalehdessä oli yltänyt kanteen asti juttu, joka kertoi Joel Hallikaisen järkyttyneen tappuhkauksesta: "Perhe on valtavan ahdistunut", lehti siteerasi.Juttu painui päivän mittaan unholaan, kun Varkaudessa siepattiin vauva. Monta muutakin aihetta myyviin otsikoihin ilmaantui - Valion maidosta Turun Myllysiltaan ja valelääkärin työdistuksesta paperitehtaiden pysäyttämiseen. 

Selvää yllytystä

Olisi ehkä parempi jättää Hallikaisen perheen asiat sikseen. Tohdin kuitenkin kaivaa jutun uudelleen esiin, kun otaksun, etteivät tätä blogia lue lapset taikka nuoret. 

Minusta Iltalehti sortui uskomattomaan typeryyteen, kun teki parin Facebook-ryhmän toilailuista tällaisen numeron. Jos yllytyksestä tuomittaisiin linnaan, niin lautamiesjärjellä ajatellen oikeudella olisi tässä tapauksessa pätevät perustelut harkita sitä vaihtoehtoa.

Jostakin syystä juttu on IL.fi -palvelussa kuitattu aika vähin äänin. Epäilen, että kyse oli harkitusta segmentoinnista eri ikäryhmien kesken. Tuskin nyt ainkaan omatunto on alkanut kesken päivän kolkutella kyseisen median uutiskynnyksellä.

Tarkoitus varmaan oli ottaa koukkuun meidät varttuneet, jotka edes hämärästi muistamme, kuka Hallikainen on. Tälle porukalle ei kannata tarjoille linkkejä Facebook-ryhmiin. Emmehän me edes tiedä, mikä kumma se sellainenkin on. Jostain todella ikävästä täytyy olla kysymys, kun siellä kerran jaellaan tappouhkauksia kunnon miehelle ja tämän perheelle.  

Pahuudelle puhtia

En usko netin olevan syvin syy ihmisten pahuuteen. Jos niin olisi, vielä 15 vuotta sitten olisimme olleet melkein puhtaita pulmusia. Netti kuitenkin nopeuttaa kaikenlaisen hulluuden leviämistä - on siinä sitten kysymys henkisestä sairaudesta, häikäilemättömästä rikollisuudesta tai molemmista.

Verkkoaikana pahuus, sanan kirkkaimmassa merkityksessä, on saanut aivan uuden turbomoottorin.

Kaikeksi onneksi hyvällä on sama mahdollisuus, ja monet ovat siihen jo tarttuneet. Yhtenä esimerkiksi arkipäivän hyvyydestä netissä on vaikkapa opiskelijoiden tukipalvelu Nyyti, josta pari päivä sitten bloggasin.

Kun nuoret ja jopa lapset voivat netin uumenissa liikkua mitä sameimmissa vesissä, hyvyyden ja pahuuden ero on vaarassa hämärtyä. En väitä, että raja kenellekään olisi veitsenterävä. Toiselle ihmiselle esitetyt tappo- ja kidutusuhkaukset menevät kuitenkin aika kirkkaasti pahan puolelle.

Miksi, Hallikainen?

Harvalle mediapersoonalle varataan iltapäivälehdessä melkein koko ensimmäinen aukeama, vaikka tapahtuisi mitä. Kaikella kunnioituksella viihdetaitelija Hallikaista kohtaan, hän ei tällä hetkellä ole mikään superjulkkis.

Jonkun muun henkilön kohdalla saattaisi epäillä jopa markkinointitemppua: myötätunto myy. Joel Hallikaista en moisesta laskelmoiinnista osaa epäillä. Hänen harkintakykynsä sitä vastoin joutuu outoon valoon, jos hän itse on myötävaikuttanut uutisointiin.

Jutun kirjoittaja, Juha Veli Jokinen, ei ole mikään kokematon toimitusharjoittelija vaan lööppijournalismin ehdoton ammattilainen, jokatiedetään myös Matti Nykäsen yhdeksi hovirunoilijaksi. Tunnen Jokisen tyyliajin taustafilosofiaa huonosti, herraa itseään en sitäkään vertaa.

Olisikohan mahdollista, että toimittaja olisi saanut jostakin vinkin muutaman pöhkön facebookkailusta ja sepittänyt siitä etukäteen uutiskuivalta vaikuttaneen maanantain lehteen vetoavan henkilöhaastattelun - ilman, että päähenkilö itse olisi lausahtanut juuri mitään? Tällaisia pahoja puheitahan jatkuvasti liikkuu.

Pöyhimättä paras

Maailma ja varsinkin media on muuttunut rajusti niistä päivistä, kun Kuurankukka soi aamusta iltaan ja illasta aamuun kaikilla kanavilla.

Jos Joel Hallikainen on itse ollut mukana Iltalehden juttua rakentamassa, hänen mediataitonsa eivät ole tämän päivän tasalla. Siitä ei voi moittia, mutta pahoitella pitää. Hyvin tyypillistä nykyhetkelle on, että Hallikainen kertoo Iltalehdessä lastensa löytäneet uhkailut netistä.

Verkossa on kaiken hyvän ja asiallisen lisäksi niin paljon typeryyttä ja törkyä, että sillä voi vaivatta täyttää lehdet vaikka joka päivä kannesta kanteen. On kuitenkin asioita, jotka eivät pöyhimällä parane.

Tuskin enää hämmästyisin, vaikka jotkut perustaisivat viharyhmän myös Reijo Taipaleelle tai edesmenneelle Markus-sedälle. Mutta ei kai printtimedia sentään niin ahtaalla ole, että noille nettiuhoojille pitää välttämättä antaa aukeamakaupalla ilmaista mainostilaa - siis antaa sitä huomiota, jota järkyttävillä uhkauksilla haetaan.