Perinteisille tekstitaidoille
rakentuu kestävä perusta.

Scriptio Oy otti alkuvuodesta yhteyttä suomalaisiin oppikirjakustantajiin. Pyysimme tutustuttavaksemme ja arvioitavaksemme äidinkielen ja viestinnän oppikirjoja.

Tuntui kiinnostavalta selvittää osana Teksti työssä 2010 -projektia, millaisin viestintäeväin nykynuoret aikanaan tulevat työelämään. 

Ainakaan oppikirjoista päätellen suomalainen koulutusjärjestelmä ei pysty vastaamaan tietoyhteiskunnan haasteisiin. Tuntuu kuin koko digimedia tahdottisiin vaieta pois viestinnän kartalta.

Edita ja WSOY lähtivät auliisti mukaan hankkeeseemme. Muut eivät vastanneet pyyntöömme.

Nyt kirjat on luettu ja arvioitu. Esittelyyn kelpuutimme mukaan vain ne 15 teosta, jotka kustantajat meille toimittivat.

Työelämän
vinkkelistä

Kun kirjoitetun ja verkkoviestinnän kouluttajat ja konsultit tutkivat kouluje

Löysimme oppikirjoista paljon hyvää. Toivoa on, että myös nuorilla on työelämään tullessaan kirjallista sivistystä ja viestinnän perustietoja. Joukossa oli monia todella laadukkaita teoksia, joiden soisi löytävän tiensä myös työpaikkojen käsikirjastoihin.

Vain yhdessä asiassa lähes jokaisen kirjan pisteet putosivat. Useimmille kirjasimme todella pitkän ja synkän miinuksen siitä, etteivät tekijät tuntuneet havainneen internetin läpimurtoa.

Monista tuoreissa oppikirjoista puuttui kokonaan tai lähes kokonaan netti. Sosiaalisesta mediasta ei puhuttu lainkaan. Työelämän kannalta tämä ei lupaa hyvää.

Teknologia
ei yksin auta

Oppikirjoista päätellen suomalainen koulutusjärjestelmä ei pysty vastaamaan tietoyhteiskunnan haasteisiin. Kysymys ei ole vain teknologisesta jälkeenjääneisyydestä, josta esimerkiksi opetusminsiteriö on kantanut huolta.

Tuntuu kuin koko digimedia tahdottisiin vaieta pois viestinnän kartalta. Hienoimmatkaan laitteet ja ohjelmistot eivät paljoa auta, jos verkon läsnäoloa akielämässä en tahdota koulumaailmassa tunnustaa.

Tarkoituksena ei ole moittia oppikirjojen tekijöitä. Heidän työtään sitovat esimerkiksi opetussuunnitelmat.

Jotain olennaista oppikirjat kuitenkin kertovat suomalaisissa kouluissa, oppilaitoksissa ja korkeakouluissa vallitsevasta viestintäajattelusta - eikä viesti herätä optimismia.

Sama meininki
jatkuu työssä

Onko ihme, jos nurjamielinen asenne viestintään on vallalla myös työelämässä?

Tekee taas mieli muistuttaa, miten toivottoman kuvan Koulutus.fi:n tutkimus alkuvuodesta antoi sadan suuren suomalaisyritysten koulutusajattelusta:

• Esiintymistaito ja viestintä olivat kaksi vähiten arvostettua aihealuetta.
  

Olisihan tästä asiasta mielenkiintoista kuulla esimerkiksi henkilöstönkehittäjien kommentti.

Tiedän kyllä, että turhaan odotan. Hankala tutkimustulos on helpointa vaieta kuoliaaksi. Ihan niin kuin oppikirjat yrittävät vaieta pois netinja sosiaalisen median.