En tahdo enää rukoilla tietokonetta.

Laatua on kuvattu odotusten ja kokemusten väliseksi erotuksi. Tiedän, että käsitys on vanhahtava ja vahvasti yksinkertaistettu. Juuri nyt se kuitenkin kelpaa minulle mainiosti.

Yritin laskea, miten monta kertaa työpöydilleni on nostettu paketista tuliterä pc. Varmuuden sain vain siitä, että liian monta.

Joko nyt yhden ihmispolon kiintiö tietokonekurjuutta olisi vihdoin tullut täytettyä?

Uusi pc on aina ollut entistä hienompi ja nostattanut siksi odotuksia. Kerta kerralta pettymys tullut nopeammin ja katkerampana. Kauniit kuoret ovat kätkeneet saman kaatuilevan kahelin, jota ei ole tehty ihmisen vaan rahan vuoksi.

Hinnan ja laadun
suhde kohdallaan

Nyt joillekin nauru maittaa. Enkö tosiaan tiedä, että myös Apple on ahne amerikkalainen yhtiö, joka viis veisaa minusta saati tunteistani?

Tiedän toki, mutta mielelläni annan sen hieman huiputtaa itseäni. Mac ei nimittäin ole kertaakaan aiheuttanut sellaisia ongelmia kuin pc vähintään kerran viikossa - pahimpina kausina monta kertaa vuorokaudessa.

Työvälineinäni on nyt ollut noin kaksi viikkoa uusi iMac ja muutaman päivän MacBook Pro. Kumpikin on käyttäytynyt ensi hetkestä alkaen asiallisesti ja auttavaisesti.

Parhaat päivänsä nähnyt iBook G4 nököttää yhä sivupöydällä. Vilkuilen sitä kiitollisena ja haikeana. Ero on edessä. Onneksi olen löytänyt monta vuotta uskollisesti palvelleelle laitteelle sellaisen uusiokäytön, joka taatusti tuottaa toiselle ihmiselle suurta iloa.

Kottaraispöntöstä
kaikki kerran alkoi

Tässä ei nyt kirjoittele hiljattain Mac-uskoon tullut hihhuli vaan todellinen pitkän tien kulkija. Olin mainostoimistossa töissä, kun omituisen näköisiä lootia alkoi hiljakseen ilmestyä työhuonesiin.

Inhosin siihen aikaan jopa pöytäpuhelinta, johon piti ohjelmoida soitonsiirto. Kottaraispönttönä tunnetuksi tullut Macintosh Classic vei kuitenkin sydämeni heti.

Kun ryhdyin yrittäjäksi, hankin heti Macin. Ikimuistoinen hetki oli myös se, kun sain pöydälleni ensimmäisen värinäytöllä varustetun Macin.

Mac-museossani komeilisi, jos olisin sellaisen ymmärtänyt perustaa, myös tämän jutun kuvassa näkyvä Applen ensimmäinen raahattava - Macintosh Portable. Kuva on muuten peräisin Old-computers.com -sivustolta.

Windows 95 vei
vuosiksi harhaan

Muistan yhä kuin eilisen päivän, mikä minut johdatti tietokoneasioissa turmion tielle. Windows 95 -käyttöjärjestelmä kieltämättä johdatti kiusaukseen. Hairahtumispäätöksen sanelivat lopulta kuinkin asiakkaat. Heidän kanssa syntyi sovittamattomia yhteensopivuusongelmia, kun aineistoja alettiin välittää meilin liitetiedostoina.

Puolustuksekseni sanon, etten koskaan katkaissut kokonaan suhdettani vanhaan ystävään. Hyviä yrityksiä palata Macin käyttöön myös leipätyössä on ollut. Viimeksi sotkin koko firman PowerPoint-esitysten vaiheistukset. Tällä kertaa en aio pienistä säikähtää.

Korkea aika tehdä
viisaita valintoja

Viime syksy oli pc-taistelussani erityisen raskas. Joululomalla ja jo vähän ennen sitä tulin siihen tulokseen, että nyt saa pakkovalta riittää minun elämässäni.

Päätin tehdä yhtä ja toista konkreetista, että voisin nauttia viimeisistä työvuosistani täysin sydämin - riippumatta siitä, paljonko niitä sitten sattuukin olemaan jäljellä.

Tietokoneen tärkeyttä kuvaa, että paluu Macin käyttäjäksi on samassa sarjassa kuin päätös palkata muutaman vuoden tauon jälkeen oma assistentti. Onnittelen itseäni molemmista.

Mitä tuloksia noista lopulta aika reippaaseen tahtiin syntyneistä ratkaisuista sitten on seurannut? Tässä vain pari esimerkkiä:

• Stressin tunne on helpottanut.
• Koen saavani enemmän aikaan.
• En näe yöllä painajaisia siitä, miten pc taas tilttaa.