Turha avata palvelua,
joka on tyhjää täynnä.

En ehtinyt aiemmin tutustua Kansalaisen asiointitiliin, joka avattiin noin viikko sitten. Uutisista olin poiminut selvästikin vain ne asiat, jotka halusin tietää.

Mieleen oli jäänyt päällimmäiseksi, että nyt voi tunnistautua tutuilla pankkitunnuksilla. En ole ikinä ymmärtänyt, miksi minun pitäisi julkisen sektorin palveluita varten ottaa käyttöön eri avaimet. Kohta suurin osa ihmisten energiasta menee erilaisten tunnuslukujen ja koodien muisteluun.

Jossain muistan myös luvatun, että nyt voi sitten hoitaa netissä asioita kaikkien viranomaisten kanssa yhdeltä ja samalta luukulta. Erityisesti kiinnosti lupaus siitä, että Kansalaisen asiointitilin kautta voi seurata, miten omien asioiden käsittely viranomaisissa etenee.

Noilla kieltämättä vajavaisilla perustiedoilla varustautuneena googlasin esiin Kansalaisen asiointitilin ja rekisteröidyin saman tien sen käyttäjäksi.

Mikä demo tämä on?

Kun näin palvelun tarjonnan, epäilin ilman muuta ensimmäiseksi virhettä. Minulla kun ei tuntunut olevan käyttöä millekään näistä:

• Vantaan kaupungin päivähoitopäätös

• maistraattien sukunimenmuutospäätöksen tiedoksianto

• työ- ja elinkeinotoimiston työvoimapoliittinen lausunto.

Kaivoin siis esiin muutaman uutisen tästä suomalaisen tietoyhteiskunna uudesta lippulaivasta. Ne lukaistuani aloin tajuta, ettei kyse ollut virheestä vaan siitä, että julkinen valta pitää meitä kansalaisia pilkkanaan.

Tahtoisinpa tietää merkittävän yrityksen, jolla yhä tällä vuosituhannella olisi ollut kanttia avata fanfaarit soiden verkkopalvelu, jossa ei ole oikeastaan yhtään mitään sisältöä.

Onko valtiovalta todellakin niin korkealla kansalaisten yläpuolella, että se voi tehdä näin alkeellisen munauksen ilman, että kukaan ymmärtää edes hävetä?

Pitäisikö tälle oikein aplodeerata?

Miten niin merkittävä?

Digitoday aloitti uutisensa näin:

"Merkittävänä tietoyhteiskuntahankkeena eteenpäin viety Kansalaisen asiointitili avautui perjantaina yleisölle."

En ollut vielä tuossa kohtaa varma, pistikö toimittaja vähän halvalla aihettaan. Jutun loppupuolella olin siitä jo aika vakuuttunut:

"Valtion it-palvelukeskus korostaa, että kyseessä on merkittävä hanke sähköisen asioinnin ja tietoyhteiskunnan kehittämisessä."

Parempi ilman muuta kertoa, että hanke on merkittävä. Ei sitä tällainen yksinkertainen sielu muuten ymmärtäisi.

Onko siis Vantaan kaupungin päivähoitopäätöksen, maistraattien sukunimenmuutospäätöksen tiedoksiannon ja työ- ja elinkeinotoimiston työvoimapoliittinen lausunnon saaminen samalle virtuaaliselle palveluluukulle suomalaisen tietoyhteiskunnan kehityksessä jonkinlainen harppaus? Jos on, mitenkähän minimaalisia ne pienet askeleet ollenkaan ovat. Tuskin ihmissilmällä havaittavia.

Pettikö jonkun hermo?

Jollakin tavalla toki ymmärrän, että Kansalaisen asiointitilin lansearauksessa teki mieli hoppuilla. Julkisen sektorin it-hankkeet ovat surullisen kuuluisia siitä, että rahaa ja aikaa menee, mutta mitään valmista saati hyödyllistä ei tule.

It-hankkeena Asiointitili voi olla mitä onnistunein. Kansalaista vain sattuu kiinnostamaan enemmän palvelu, jota ei nyt siis ole kuin joillekin hyvin harvoille.

Kauanko neuvotellaan?

Ehkä olisi parasta, ettei it-ihmisiä päästettäisiin kertomaan medialle ja sitä kautta yleisölle asioista, joissa on kyse paljon enemmän palvelusta kuin tekniikasta. Sitaatti Digitoidayn jutusta kertoo, millaista puppua ihmisten ihmeteltäväksi saattaa päätyä:

"Valtion it-palvelukeskuksen tarjoama asiointitili laajenee tulevaisuudessa uusiin palveluihin. Palvelukeskus neuvottelee useiden tahojen kanssa yhteistyöstä. Keskuksen mukaan osallistujien houkutteluun ei liity vaikeuksia."

Jos ei kerran ole vaikeaa saada Asiointitilille lisää sisältöjä, niin miksi niitä ei sitten hankittu jo ennen kuin palvelu avattiin kansalaisille?

Olisi voinut kuvitella, että vaikkapa intramöhläyksistä viime vuosituhannella olisi opittu alkeet. Kun käyttäjä pettyy pahasti keskeneräisenä avattuun palveluun, hänen luottamustaan on erittäin työlästä saada palautettua.

Toivottavasti Palvelukeskuksen yhteistyöneuvottelut eivät kestä kovin montaa vuotta.