Myös konsulttien on syytä vilkaista
peiliin - ja omiin teksteihinsä.

Scription Teksti työssä 2010 -selvitys herättää enemmän kysymyksiä kuin antaa varmoja vastauksia. Se oli tarkoituskin.

Yhden pienen asiantuntijayrityksen rahkeet eivät riitä ihmeisiin. Lähdimme virittämään keskustelua kirjoitetun viestinnän tilasta yrityksissä ja yhteisöissä. Vastaajia oli yllättävän helppo saada mukaan kyselyyn ja haastatteluihin. Siitä päätellen keskusteluun on tarvetta ja vilpitöntä halua.

Kyselyn vastaajat olivat enimmäkseen kohtalaisen tyytyväisiä teksteihin ja kirjoitustaitoon omassa organisaatiossaan. Haastateltavat puhuivat sitten sitäkin suorasukaisemmin laadun ja osaamisen epäkohdista.

Jokainen meistä näkee ja kokee tekstien vaikealukuisuuden joka päivä lukijana: työohjeissa, meilin kautta kanavoituvassa asiakaspalvelussa, mainonnassa, strategiaviestinnässä ja niin edelleen.

Monille ovat tuttuja myös kirjoittamisen pulmat. Kun ei ole aikaa eikä keskittymisrauhaa, selkeää, sujuvaa ja sävyltään oikeanlaista tekstiä on vaikea saada aikaan.

Aluksi pistettävä
asenteet kuntoon

Haastatteluissa nousi yllättävän yksimielisesti esiin se, että aivan aluksi tulisi muokata kirjoittajien asenteita. Yhden tätä näkemystä heijastavan sitaatin poimimme raportin otsikkoon:

• ”Ajatellaan liikaa, mitä meidän tarvitsee sanoa – ei sitä, mitä lukija haluaa tietää.”

Kohtalaisella kouluttajakokemuksella voin vakuuttaa, että jos asenteena on halu palvella lukijaa, tekstien selkeys ja ymmärrettävyys kohenee kuin itsestään. Juuri ymmärrettävyys nimittäin nousi toiseksi kiireiseksi kehittämistavoitteeksi.

Vasta, kun kirjoittajien asenne ja tekstien ymmärrettävyys ovat kunnossa, voi keskittyä tekstien myyvyyteen ja vaikuttavuuteen, haastateltavamme arvioivat - yksi toisensa jälkeen. Myös markkinointihenkisyys herää ajallaan. Kovin taitamattoman kirjoittajan ei ehkä kannata edes yrittää kirjoittaa myyvästi.

Rahan rinnalla
ratkaisee ajatus

Kenellekään ei liene yllätys, että hyvien aikomusten pahimpana esteenä pidettiin niin kyselyssä kuin haastatteluissa resurssipulaa.

Raha ei onneksi ole ainoa resurssi. Kyky ajatella asioita eri näkökulmasta kuin ennen - tai kuin kaikki muut - on ainakin viestinnän kehittämisessä jopa rahaa merkittävämpi voimavara. En väitä, ettei rahaa tarvittaisi. Sitä vain ei heltiä olennaisesti nykyistä enempää, ellei pystytä osoittamaan tulosta.

Viestinnän suunta on viime vuodet ollut puhutusta ja kuullusta kirjoitettuun ja luettuun. Kuinkahan hyvin tämä muutos on tiedostettu yritysten ja yhteisöjen ylimmässä johdossa?

Käytännöllisesti katsoen jokainen suomalainen osaa lukea ja kirjoittaa. Mutta toiset lukevat ja etenkin kirjoittavat paremmin, toiset huonommin. Henkilöstön erinomaiseksi hiottu kirjoitustaito saattaisi osoittautua todella kovaksi valtiksi - on tavoitteena sitten voiton maksimointi, kulujen minimointi, suuri markkinaosuus tai asiakkaiden tyytyväisyys.

Kurssituksesta
kehitystyöhön

Kirjoitettu viestintä ei pienellä kielialueella tarjoa mahdollisuuksia mammuttimaiseen asiantuntijabisnekseen. Alan valmennus ja konsultointi on Suomessa kuitenkin uskomattoman pirstoutunutta.

Kielitoimistolla on perinteisesti ollut oma vahva asemansa. Sen lisäksi on vain muutama palveluntarjoaja, jonka riveissä on useita ammattimaisia kirjoitetun viestinnän valmentajia. Kirjoittamisen kouluttajat ovat tyypillisesti yksin yrittäjiä - osaavia ja innostuneita, mutta eivät aina mitään menetelmien mestareita.

Kaikkein huolestuttavimpana pidän o.t.o. -mentaliteettia. Suunnilleen joka toinen mainos- ja viestintätoimisto ilmoittaa tarjoavansa koulutusta - myös kirjoittajille. Se, että osaa itse jotakin hyvin, ei vielä tee päteväksi opettamaan muita. Toisaalta, ei ole hullumpi ajatus vilkaista, miten viestintäkonsultti itse kirjoittaa.

Irralliset kurssit tuskin ratkaievat työelämän tekstiongelmia. Valmennusten ei tarvitse kestää kerralla aamuvarhaisesta iltamyöhään, kunhan päästään jatkuvuuteen. Monet ovat ehtineet kirjoittaa kymmeniä vuosia 'väärin'. Mistä muistakaan huonoista tavoista me kertasanomisella olisimme päässeet irti?

Tekstiä voi mitata ja
kirjoittajaa arvioida

Kirjoitettu viestintä olisi korkea aika nostaa vakavasti otettavaksi koulutusalueeksi. En usko, että se onnistuu nykyisellä kurssikulttuurilla.

On turha ryhtyä kilpailemaan esimies-, asiakaspalvelu- tai myyntivalmennusten kanssa. Kirjoitettu viestintä pitää saada osaksi niitä - ja monia muita.

Tie ylimmän johdon sydämeen kulkee tunnetusti numeroiden kautta. Kyllä siellä silti ymmärretään myös selkeitä sanallisia argumentteja.

• Tekstin laatua ja tehoa voi mitata. Miksi sitä ei siis tehdä - jatkuvasti ja järjestelmällisesti?
  
  
• Kirjoitusvalmiutta voi arvioida yhtä perustellusti kuin muitakin osaamisalueita. Miksi yhä tyydytään siihen, että rekrytointi-ilmoitukset puhuvat rivin verran sujuvasta kirjallisesta esitystaidosta?

En esitä kysymyksiäni ensisijaisesti tilaajille vaan meille, jotka tarjoamme yrityksille ja yhteisöille kirjoitetun viestinnän kehittämispalveluja. Alkaisikohan meillä olla yhteistyön aika?