Monikanavaviestintä vaatii
uudenlaista paketointia.

Olen yrittänyt kouluttajana jo huomattavan monta vuotta juurruttaa uutiskirjoittamisen perusteita yritysten ja yhteisöjen viestintää. Syynä on ollut nuoruuden ihastus: aloitin työurani journalistina.

Koulutustyöni tulokset olivat aluksi todella vaatimattomia. Monet kirjoittajat pistivät tiukasti hanttiin, kun heitä yritti vieroittaa Jo muinaiset roomalaiset -tyyppisistä tekstirakenteista.

Nyt on taas käsillä vaihe, jolloin on toivoa saada kirjoittajat innostumaan tiedon houkuttevasta paketoinnista.

Silmäily ei ole uutta

Kun verkkokirjoittamisen koulutus viitisentoista vuotta sitten alkoi, uskoin tilaisuuteni koittaneen. Hyvin pian nimittäin kävi selväksi, ettei kukaan selviydy netin tietotulvasta perinteisellä tarkkalla tekstinlukemisella.

Silmäilystä tuli päivän sana, vaikka ei se mikään varsinainen uutuus ollut. Vuosikymmenet oli tiedetty, miten lukijan katse pyörähtää esimerkiksi sanomalehden sivulla tai aikakauslehden aukeamalla ennen kuin hän - ehkä - ryhtyy lukemaan jotakin kohtaa tarkemmin.

Nykyisin nettikirjoittamisen alkeisiin kuuluu se, että vie lukijan mahdollisimman suoraan asian ytimeen. Silloin on toivoa, että kohderyhmä ottaa vastaa muutaman tärkeän tiedonmurusen.

Kaikki kirjoittajat eivät kuitenkaan ole vielä omaksuneet edes alkeita. Siitä löytää edustavia esimerkkejä erityisesti intranet-palveluista.

Vaikka ei kirjoittaisikaan tiedottavia tekstejä, on silti otettava huomioon nournalismille ominaiset ytimekkäät virkkeet ja lyhyet kappaleet. Lupaan opettaa kirjoittajille tunnissa, miten todella hankalastakin tekstistä saa muutamassa hetkessä miellyttävän näköisen.

Onko jo pakko oppia?

Olen aistinut verkkoviestinnän ammattilaisten puheista viime aikoina ahdistusta.

Uusia kanavia tulee tarjolle kuin liukuhihnalta. Miten sisällöt pystyy tuottamaan niin, ettei versiointi eri tuutteihin olisi järjesttömän työlästä? Ja riittääkö edes versiointi vai pitääkö viestit ajatella aina jokaista kanavaa varten alusta alkaen uudelleen?

Automatiikka tarjoaa apua, mutta se ei ratkaise kaikkea.

• Jos esimerkiksi tiedote on alunperin surkea, mikään automaatti ei pysty taikomaan siitä iskeviä poimintoja verkkopalvelun etusivulle tai Twitteriin.

Viestinnän ja koko toiminnan tehokkuudelle olisi nyt tärkeää, että mahdollisimman monet kirjoittajat oppisivat tekemään tekstinsä uutisen kaavalla.

Ei jankuttavaa toistoa

Uutiskirjoittamisen keskeiset periaatteet ovat aika yksinkertaisia:

1. Mieti, mikä jutussasi kiinnostaa lukijoita eniten ja kerro se heti otsikossa ja ensimmäisessä kappaleessa.
2. Otsikoi osuvasti - kerro pääasia sisällöstä ja koukuta lukija jatkamaan eteenpäin.
3. Älä jankuta tekstin alussa täsmälleen samaa kuin otsikossa vaan anna lukijalle jo ensimmäisessä napakassa virkkeessä selvästi jotakin lisää.
4. Kirjoita ensimmäinen kappale niin, että suurin osa lukijoista pärjää hyvin lukemalla vain sen.
5. Tee kappaleista itsenäisiä tekstielementtejä, joita voi siirrellä eri paikkoihin - myös eri kanaville - ilman, että juoni katkeaa.

Monikanavaviestinnän pahimpiin sudenkuoppiin kuuluu jankuttava toisto. En väitä vielä tietäväni ehdottoman tarkasti, miten se vältetään ilman, että aikaa palaa tolkuttomasti.

Yksi avain on aivan varmasti edellä olevan listan viimeisessä kohdassa. Toinen tärkeä asia on ymmärtää, ketkä milläkin kanavalla tavoittaa ja millaisissa tilanteissa.

Mihin kirjoittaa ensin?

Nettiajan alkuvuosista alkaen on käyty kiivaita keskusteluja siitä, pitääkö ensin kirjoittaa prittiin vai nettiin tarkoitettu versio.

Väittely jatkuu yhä silloin tällöin, vaikka tavallisia tekstidokumenttejakaan ei enää välttämättä kukaan lue paperilta. En usko, että ainoaa oikeaa järjestystä on netin ja printin kesken saati sitten nykyisessä monikanavaisessa viestinnässä.  Ratkaisu riippuu tilanteesta. 

• Nyt tarvitaan uudenlaisia työtapoja ja julkaisuprosesseja.

Tekstintekijöiden on opittava kirjoittamaan tekstit ja etenkin niiden aloitukset tarkasti mittaan. On myös ratkaistava, perustuuko työnjako kanaviin vai aiheisiin.

On tultu sellaisten asioiden äärelle, joissa pelkkä some-hypetys ei isosti auta.