Media seuraa pahoinakin päivinä.

Keskustan puoluekokous Lahdessa nosti taas näkösälle sen, miten houkuttelevaa ja toisaalta julmaa julkisuus on.

Kun taistelua käydään pääministeripuolueen johtopaikoista, pyrkyä on muuhunkin kuin julkisuuteen - nimittäin valtaan. Julkisuus on ehkä sivujuonne, mutta uusin asemiin tähtääville kuitenkin välttämättömyys.

Helppoa ei ollut kokoomuksellakaan omassa kokouksessaan.

Väyrynen katosi

Eden niin kokeneelle kehäketulle kuin Paavo Väyryselle huomion valokeila ei näytä aina olevan helppo asia. Hän paistatteli mediassa ennen puheenjohtajavaalia vähintään samalla innolla kuin kolme muuta ehdokasta. Karsiuduttuaan ensimmäisellä äänestyskierroksella Väyrynen poistui kokouspaikalta ja jätti voittajansa onnittelematta ja kannattajansa kiittelemättä.

Seuraavana päivänä keskustan kunniapuheenjohtajalla oli jo selitys valmiina, mutta kovin uskottavalta se vaikuttanut. Kysymys taisi yksinkertaisesti olla siitä, ettei Väyrynen kestänyt kunnialla tappiota, vaikka juuri kukaan muu kuin hän itse ei etukäteen uskonut voiton mahdollisuuksiin.

Mauri Pekkarinen voitti häviämisen hetkellä mennen tullen Väyrysen. Timo Kauniston onnistui ponnistaa jopa varapuheenjohtajan paikalle.

Vanhanen hävisi

Pääministerin ja keskustan puheenjohtajan tehtävistä nyt vetäytynyt Matti Vanhanen kuuluu mediapelin kiistattomiin häviäjiin. Hän ei osannut ottaa oppia edeltäjältään, pätkäpääministeri Anneli Jäätteenmäeltä.

Vanhanen oli pääministerikautensa alussa vaisussa mutta vakavassa maineessa. Moni piti häntä luultavasti poliitikoksi suorastaan nuhteettomana.

Vanhasta ei kuluttanut julkisuudessa yksinomaan pitkä pääministerikausi. Hän järjesteli itsekin riittämiin puheenaineita sekä yksityiselämällään että keskustan puoluerahoituksella.

Nyt omaa kuherruskuukauttaan median kanssa aloittelee Mari Kiviniemi. Toivoa sopii, hän menestyy edeltäjiään paremmin silloin, kun arki väistämättömine vastoinkäymisineen aikanaan alkaa.

Julkisuutta ei voi hallita, mutta sen kanssa pystyy kyllä poliitikkokin järkevästi toimien elämään.

Kokoomus katveessa

Kokoomuksen puoluekokous jäi viikonloppuna pahasti keskustan henkilövaalien varjoon. Ei ole erityinen uutinen, että puheenjohtaja Jyrki Katainen valittiin jatkokaudelle ilman vastaehdokasta.

Komeimmat kohuotsikot kokoomuksen piirissä on viime vuosina saanut aikaan veteraanikansanedustaja Ilkka Kanerva. Tällä kertaa hänen onnistui ajoittaa nais- tai  paremminkin tyttöjuttunsa juuri puoluekokouksen aatoksi. Tuskin mikään miellyttävä lahja puoluejohdolle.

Puheenjohtaja Jyrki Katainen ei säästellyt sanojaan Kanervan edesottamuksia kommentoidessaan. Suorasukaisuudellaan hän pelasi pisteet kotiin ja pelasti sen mitä pelastettavissa oli.

Jospa Kataisen vielä onnistuisi ennen seuraava Kanerva-kohua opastaa eduskunnan entistä puhemiestä Riitta Uosukaista. Aika outoa, että tämä asettui mediassa puolustamaan tai vähintäänkin ymmärtämään Kanervaa. Keskustan kiehtovia henkilövaaleja on varmaan kiittäminen siitä, etteivät Uosukaisen jutut saaneet aikaan isompaa haloota.

Kanerva on kokoomukselle risti. Onko Uosukainenkin vielä eläkepäivillä riski?

Valta sokaisee

Poliittisen vallankahvaan ei pääse eikä siinä pysy ilman julkisuutta. Vallantäyteydestä ilmeisesti johtuu, että yllättävän monet merkittävät poliitikkomme kompastuvat juuri julkisuusongelmiin.

Suurin virhe on, jos julkisuutta kuvittelee voivansa nykyaikana hallita. Vanha valtamedia ei ole enää poliitikkojen suuntaan yhtä hampaaton kuin menneinä vuosikymmeninä. Sen rinnalle on noussut kansalaisjournalismi ja sosiaalinen media, jotka ainakaan eivät kuvia kumartele.

Ei ole näyttöä siitä, että julkisuus toisi automaattisesti menestystä. Paljonkin kokemusta on siitä, että monille julkisuus on aiheuttanut valtavasti harmia ja haitaa.