Palopuheisiin väsyy myös kirjoittaja itse.

Viime päivinä mieleeni on putkahtanut tämän tästä runonpätkä, jossa Jorma Etto kuvaa meitä suomalaisia. Ei se mikään merkityksetön luritus ole. Siteerasihan samoja säkeitä aikanaan jo presidentti Urho Kekkonen.

Suomalaisen kerrotaan kuuluneen myös professori Veikko Sinisalon mielirunoihin. Itse muistan sen nimenomaan professori Liisa Majapuron esittämänä.

Jostakin vuosikymmenten takaa kaksi viisasta ja huumorintajuista ihmistä, runoilija ja lausuntataitelija, ovat nyt siis alkaneet puhutella himobloggaajaa:

"Suomalainen on sellainen, joka vastaa kun ei kysytä,
kysyy kun ei vastata, ei vastaa kun kysytään,
sellainen, joka eksyy tieltä, huutaa rannalla
ja vastarannalla huutaa toinen samanlainen..."

Vastauksia pitää
jaksaa odotella

Minua rupesi yhtäkkiä bloggaamisessa ja koko pahuksen netissä ärsyttämään se, että kukaan ei vastaa mitään mihinkään. Tai tietenkin joku vastaa - aika monikin on niin sanotusti kommentoinut, mistä lämmin kiitos. Ne, joille olen kysymykseni tai moitteeni tarkoittanut, pysyvät joka tapauksessa 99-prosenttisella todennäköisyydellä hiljaa.

Ihan älytöntähän moista on mielessään jurnuttaa. Kai nyt ihmisillä, eliitillä etenkin, on muutakin tekemistä kuin lukea minun juttujani ja kirjoitella niihin vastauksia.

Itse sitä paitsi opetan toisille, että kommenttejakaan välttämättä ole ilmestyä blogiin kuin vuoden, puolentoista puurtamisen jälkeen.

Kysymys kertoo
kiinnostuksesta

Kaikken kurjinta oli huomata vakavia vikoja omassa tavassaan blogata. En nyt tarkoita kirjoitusten pituutta tai kirjoitusvirheitä. Paljon pahempaa on, että enhän minä juuri koskaan muilta mitään kysy - mutta vastaan kyllä, vaikka ei kukaan ole kysynyt.

Totta kai kiinnostustaan ja arvostustaan toisille ihmisille voi osoittaa vastaamalla heidän kysymyksiinsä. Yhtä tärkeää on kuitenkin malttaa kysyä - ja ennen kaikkea kuunnella toisen vastausta. Se ei aina tule salamannopeasti.

Usein on mukava kuulla ohimennen vain lyhyitä ja satunnaisia katkelmia siitä, mitä ihmiset sanovat toisilleen. Tämä mieltymys on varmaan syy siihen, että innostuin Twitteristä heti, kun ryhdyin sitä kokeilemaan.

Ohimennen sanotut tai kuullut lauseet eivät korvaa kunnon keskusteluja. Keskustelu on yhä ylivertainen tapa rakentaa ihmisten välille yhteyttä, ymmärrystä ja ystävyyttä. Keskustelun tukipilareita taas on taito esittää kysymyksiä.

Monet parhaista bloggaajista ovat hyviä kysymään - esimerkkinä vaikkapa Jari Parantainen.

Alan harjoitella heti:

• Mikä sinut saa liittymään mukaan keskusteluun
  blogissa, Facebookissa tai Twitterissä?