Pilkkopimestä on lyhyt matka
pirulliseen kirkkauteen.

Kevät tuntuu enemmän kuin ikinä minun elämäni aikana taivaan lahjalta. Kinosten keskellä meinasi mennä usko siihen, että Suomessa enää ikinä kasvaisi ulkosalla mitään muuta vihreää kuin havupuita.

Turha tulla tällaisilla päivinä väittämään, ettei säällä ole väliä, tai että kaikki vuodenajat ovat yhtä ihania. Jopa kaupungeissa asuvat suomalaiset elävät vielä vahvassa vuorovaikutuksessa luonnon kanssa. Pieni pakkohan tässä on kiittää kevätaurinkoa, joka pysyi siihen, mihin Helsingin kaupunki ei: nimittäin poistamaan lumikasat katujen varsilta.