Onko eduskuntavaalit peruutettu?

Maailman, Euroopan ja Suomen asiat eivät näytä olevan kovin hyvällä tolalla. Luonnonvoimat ja mellakat tekevät tuhojaan. Euro horjuu ja huojuu. Valtiontaloutemme ennustetaan joutuvan ankaralle säästökuurille heti vaalien mentyä. Niin minkä vaalien?

Päivän tärkeimpien uutisten listalle nousi se, ettei Sauli Niinistö ole vieläkään suostunut kokoomuksen presidenttiehdokkaaksi jos ei liioin kieltäytynyt tuosta suuresta kunniasta. Kaikki puoluejohtajat varmaan rukoilevat joka ainoa ilta, ettei Niinistön pokka enää pitkään pitäisi. Hän kun olisi aivan joutilas mies keräämään riesakseen median ja äänestäjien huomion.

Huonosti on tullut politiikkaa seurattua, kun olen elänyt siinä luulossa, että Suomessa pidettäisiin ensin kansanedustajien ja vasta sen jälkeen tasavallan presidentin vaalit. Vielä oudommalta kiihkeä presidenttipeli vaikuttaa siksi, että kyseisestä virasta on innokkaasti raavittu pois viimeisiäkin vallan rippeitä.

Mitä poliittista merkitystä sillä on, kuka on Mäntyniemen herra tai rouva? Viihdearvo on asia erikseen.

Olkoon vaan demari

Minun puolestani presidentin homman voisi antaa sovinnolla edelleen demareille. Heikäläinenhän on ollut tuossa virassa yhtäjakoisesti jo yli neljännesvuosisadan - eikä se ole sanottavasti vaikuttanut mihinkään.

Ihmiskunnan onni oli, etteivät demarit kelpuuttaneet Martti Ahtisaarta toiselle kaudelle. Sen ansiosta hän ehti rakentaa rauhaa moneen maailman kolkkaan. Tuskin hän Nobelin rauhanpalkintoa sai ansioistaan Suomen presidenttinä.

Oikein mielelläni soisin tuollaisen lohdutuspalkinnon SDP:lle, joka sentään on ollut todella  merkittävä tekijä itsenäisen Suomen historiassa. Historiaa demareiden mahti nimenomaan on, ellei tahti pikapuoliin muutu. Eikä se  taida muuttua.

Puoluesihteeri Mikael Jungnerilla on tärkeämpää tekemistä kuin pelata politiikkaa. Nytkin hän on joutunut tekemään televisiossa tiliä siitä, muhinoiko nykyisen vaimonsa kanssa entisen työpaikkansa autohallissa ja jos, niin mitä ehti tapahtua ennen kuin joku tuli ja tahdittomasti keskeytti.

Jos maalla ja maailmalla ei olisi murheen häivää, jokainen meistä varmaan äänestäisi empimättä likaisen politiikan sijasta hempeää lempeä. Tämän päivän kontekstissa Jungnerin julkisuuslinja alkaa puistattaa.

Vähän kuin Kekkonen

Kansalle olisi tarjolla pitkä rivi politiikan nuorta ja salskeaa ykkösketjua. Mikä ihme meita Niinistön kaltaisessa äreässä äijässä oikein viehättää? Sitä eivät kyllä politiikantutkijat saa ikinä selville; psykoanalyytikkojen hommia.

Niinistö näyttää perineen usean kunnioitetun edeltäjänsä poliittisia geenejä. Äksy oli jo Paasikivi. Kekkosella oli yksinvaltiaan taipumuksia, joita moni ikäihminen yhä ikävöi.  Koivisto taas valtasi pysyvän paikan suomalaisten sydämissä maalaamalla asiat, etenkin talousasiat, aina synkimmin mahdollisin sävyin. Mannerheimin piirteitä en vielä ole Niinistössä huomannut, mutta en varmaan ole ollut riittävän tarkkanäköinen.

Nykyisenkin tasavallan presidentin väitetään olevan äksy. Hänestä tuo ominaisuus ei tee suinkaan suurta valtiomiestä vaan pahan akan.

Kataisesta aikamies

Kokoomuksen puheenjohtaja, valtiovarainministeri Jyrki Katainen on tehnyt selväksi, että hän ei sitten aio kulkea Niinistön kintereillä ruinaamassa tätä presidenttiehdokkaaksi.

Kyllä se mielenkiintoinen tilanne olisikin, jos vanhana isäntänä murisisi Niinistö ja nuorena isäntänä intoilisi myrkyisää itsenäistymisprosessia elävä Katainen. Mikään ei viittaa siihen, että sukupolvien välinen kuilu olisi kapeimmillaan juuri näiden kahden herran välillä.

Moni on todistanut, miten sota on julminta oman puolueen sisällä. Niinistön puheenjohtajakauden jäljiltä joutui yksi mies - Ville Itälä - lähtemään poliittiseen maanpakoon EU-parlamenttiin. Katainen on kestänyt paremmin, mutta miten maa kestää, josta se joutuu kokoomuksen henkientaiston näyttämöksi.

Ainoa poliitikko, josta Suomessa juuri nyt kannattaisi olla tosissaan kiinnostunut, on seuraava pääministeri. Hänestä tulee maan ehdoton johtaja, jos tahtoa ja kykyä vain itsellä riittää. Pääministeriin otamme eduskuntavaaleissa kantaa kaikki riippumatta siitä, mitä puoluetta ja ketä ehdokasta äänestämme vai äänestämmekö ollenkaan.

Soiniko vasta vauva?

Keskustelun tasosta kertoo se, että tässä on viime aikojen ylivoimaisesti terävin poliittinen analyysi MTV3:n nettisivuilta siteerattuna:

"SDP:n europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaaren mielestä perussuomalaisten puheenjohtajaan Timo Soiniin suhtaudutaan Suomessa kuin isoon vauvaan. Jaakonsaaren mukaan Soinilta ei vaadita poliittisiin kysymyksiin kunnon vastauksia ja hänestä vain todetaan 'voi, voi, kun se kasvaa'."

Soini näyttää tulkinneen, että Jaakonsaari tölväisi häntä. Minusta loukkaus oli paljon verisempi muiden puolueiden johtajille.

Sen tiedän, että eduskunnan voi hajottaa kesken kauden. Mutta voiko eduskuntavaalit peruuttaa? Mikä vaalitaistelu se sellainen on, jossa kaikki muut puolueet odottavat kädet ristissä, että yksi antaa niille neniin?