Historiasta olisi opittavaa.

Jo 15 vuotta on hoettu, miten loistavia uusia mahdollisuuksia internet meille tarjoaa.

Olisikohan jo aika kysyä, minne ne edelliset erinomaiset tilaisuudet on hukattu?

Mitä merkkejä juuri nyt on siitä, että osaisimme pelata korttimme sosiaalisessa mediassa  olennaisesti paremmin kuin nettiajan varhemmissa vaiheissa?

Uusi on myyväksi tarkoitetun retoriikan kalutuin klisee. Toivon hartaasti, että asiakkaani vetävät minut tiukasti tilille, jos vielä sorrun moiseen hypetykseen - siis kevytmieliseen huiputukseen.

Scription Avoimet on jo neljättä vuotta jatkuva maksuttomien seminaarien sarja. Tänään oli vuorossa jo sarjan 44. parituntinen; niin oli asiakkuuspäällikkömme laskenut. Ennen joulua juhlimme sarjan 600. vierasta; 500. kun oli päässyt livahtamaan ohi huomaamattamme.

Joskus kannattaa
vilkaista taakseen

Teemamme tänään oli Nettitekstin uudet tuulet. Tästä ei vielä tarvitse ryhtyä prosessoimaan. Otsikko oli nimittäin ehditty kirjoittaa jo ennen kuin synnintuntoni heräsi.

Puolustukseksi voin kertoa, että emme sortuneet pelkästään ihastelemaan jotain uutta ja ihmeellistä. Kollegani Jyrki Tuominen esitteli alkajaisiksi nettitekstin  kehitysaskelia 15 vuoden ajalta. Koukkasimme tähän päivään ja tulevaan historian kautta, mitä menetelmää lämpimästi suosittelen.

Päädyimme ehkä vähän skeptiseen päätelmään: Miten paljon kannattaa elämöidä nettitekstin uusista tuulista, kun niitä vanhojaan ei ole kovin laajalti omaksuttu tai ainkaan viety käytäntöön?

Monitahoiseen
argumentointiin

Mitä fiksummalle yleisölle uskoo tai tietää puhuvansa tai kirjoittavansa, sitä harrastelijamaisempaa on sortua yksisilmäisiin perusteluihin.

Kaikki sosiaaliseen mediaan kriittisesti suhtautuvat tuskin ovat täysiä typeryksiä. Ei heihin tehoa, että huutaa somelle sokeasti hurraata. Vielä huonompi taivuttelukeino on leimata kaikki toiselta kantilta tilannetta tarkastelevat jälkeenjääneiksi, epädemokraattisiksi tai muuten vain vaarallisiksi.

Ajatteleviin ihmisiin puree hyvin monitahoinen argumentointi. Se tarkoittaa, että uskaltaa ottaa esille myös ajamiensa asioiden varjopuolet. Normaali elämänkokemus opettaa useimmille viimeistään neljänkympin korville tultaessa, että asioilla tuppaa olemaan sekä hyviä että vähän huonompia puolia.

Jos sosiaalinen media on otettu suomalaisissa organisaatioissa vastaan poikkeuksellisen penseästi, niin voisiko vikaa olla myös ilosanoman saattajissa? Minun ainakin on pakko myöntää, etten ole onnistunut 15 vuotta jatkuneessa nettikirjoittamisen koulutussavotassa kauhean hyvin.

Jere Majava
oli oikeassa

Julkaisin tässä blogissa 19.1.2010 jutun otsikolla Ystävällisyys mahtuu muutamaan sanaan. Siinä ihastelin hiljattain herätykseen tulleen intomielellä, miten miellyttävästi Twitterissä käyttäydytään:

"Ihmisten ystävällisyys yksinkertaisesti parantaa viihtymistä kaikkialla - myös verkossa."

Jere Majava yritti palauttaa minua kommentillaan maan pinnalle:

"Toisaalta ainakin minua on alkanut häiritä Twitterissä ylenmääräinen kiittely retweeteistä ja seuraamisesta. Enemmän kuin kohteliaisuudesta, ne kertovat minusta siitä että Twitter on muuttumassa itsemarkkinointikanavaksi, jossa menestystä mitanaan huomiolla ja seuraajien määrällä."

Minäkö tuosta olisin ottanut oitis opikseni - vielä mitä. Jatkoin vain vastauksessani jankutusta.

Nyt olen pari kuukautta järkevämpi. Joudun tunnustamaan, että Jere oli oikeassa. Keskinäisen kehun kerho alkaa saada Twitterissä suorastaan mielettömät mittasuhteet. 

Koko kansa ei ole
vielä Facebookissa

Suomen asukasluku oli Väestörekisterikeskuksen tilaston mukaan vuodenvaihteessa 2009 - 2010 tarkalleen 5 351 427.   

HS.fi kertoi 6.3.2010, että Facebookissa on "jo" yli 900 000 suomalaista - siis vajaa viidennes kansasta. Vaikka laskuista jätettäisiin pois lapset ja vanhukset, facesbookkaajat ovat edelleen vähemmistössä. Twitter taas on Facebookin rinnalla toistaiseksi marginaalinen ilmiö.

Nuo ikävät realiteetit on hyvä pitää kaiken hurmoksen keskellä mielessä. Aina kun pieni ryhmä väittää tietävänsä, mikä suurelle enemmistölle on hyväksi, kannattaa huolestua. Samasta harhasta on saanut alkunsa monta murheellista lukua ihmiskunnan historiaan.

Vilpittömässä asiakasajattelussa olisi viisauden kaikki hyvät siemenet.

• Suosittelen Outi Lammin blogiakirjoitusta Ei kevätväsymystä vaan some-väsymystä.