Netti ei pilaa kesää.

Ajatukset kääntyvät päivä päivältä vahvemmin  lomaan. Olen kysellyt itseäni kokeneemmilta sosiaalisen median harrastajilta, miten some sointuu yhteen Suomen suven kanssa. Kukaan ei ole muistanut niin kauas kuin vuoden taakse.

Tällä palstalla toistuvasti poikenneille on ehkä käynyt selväksi, että blogi on minulle läheisempi viestintämuoto kuin Facebook tai Twitter. Jo kolmena kesänä olen pitänyt lomablogia.

Toistaiseksi en ole tuntenut tarvetta pitää mistään verkkoviestinnän muodosta vieroituskuureja. Meilejä olen vilkuillut lomalla aina, eikä se ole tuntunut vievän mielenrauhaa. Lyhyt muisti on joskus aika suuri siunaus.

Säät säätelevät

Yleiseen nettiaktiivisuuteeni ovat ainakin muina kesinä vaikuttaneet sää ja tiedontarve.
Jos aurinko paistelee koko päivän ja painuu mailleen tyynessä illassa, kartan kaikenlaisten ruutujen katselua. Televisioon tuskin vilkaisen - mitä nyt uutiset kerran illassa. Myös tietokoneen unohdan sujuvasti suurimmaksi osaksi vuorokautta. Edes ikkunanruutuja en mielelläni katso; nehän huomaa lähinnä sisältä päin.

Jos vettä sataa kaatamalla, tilanne vähän muuttuu. Heinäkuun ohuet lehdet on äkkiä luettu, ja kirjoistakin voi tulla tilapäistä pulaa. Netissä alkaa silloin pyöriä enemmän, ja televisiokin on ajoittain auki.

Jos sadetta jatkuu pitempään, kirjavarasto täydentyy ja tilanne tasoituu. Silloin tulee kaivettua esiin myös kunnon sadevarusteet - ja ulkoilmaelämä voi taas jatkua.

Tarpeet ratkaisevat

Netin hienous lomalaisen kannalta on siinä, että liikut sitten missä tahansa, aina ovat monenlaiset tapahtumakalenterit ja palvelutiedot yhtä lähellä kuin älypuhelin. Tai  voisivat olla.

Vielä on aika paljon toivomisen varaa siinä, miten yritykset esittelevät kesäsuomalaisille palvelujaan. Googlatessaan joutuu hakemistojen suohon. Helposti huomaa sen, minkä kokemuksesta itsekin tietää: hakemistofirmat keräilevät "palveluihinsa" ties mistä "tietoja", jotka useasti ovat vanhentuneita, ehkä alunperinkin vääriä.

Yrittäjillä itsellään ei muuten aina ole aavistustakaan, mitä heistä hakemistoyritysten sivuilla väitetään. Tai sitten he toteavat karun tosiasian: maksaisi liian pitkän pennin, jos rupeaisi korjaamaan tietoja oikeiksi.

Netti on joka tapauksessa tarttunut ainakin minun näppeihini niin tiukasti, että lähes aina minä sitä ensiksi kokeilen. Lomalla on mahdollisuus suhtautua jopa Googlen hakutuloksiin vähän kevyemmin kuin muulloin: jos ei löydä sitä, mitä etsii, niin mahdollisesti jonkin yllättävän vaihtoehdon.

Keskikesällä netinkäyttöni lähtee selkeämmin omista tarpeista kuin muulloin. En aio myöskään edessä olevassa heinäkuussa surfailla arvioimassa eri tahojen verkkopalveluja. Se on nimittäin olennainen osa työtäni.

Kasvoista kasvoihin

Aika ja kokemus vasta osoittavat, mikä merkitys sosiaalisella medialla on tulevalla lomalla on elämääni. Kesäblogiani aion kirjoitella, mutta ei sekään mikään pakkoa ole.

Ennakkoveikkaukseni on, etten kovin usein keskikesällä edes muista Facebookia tai Twitteriä. Kohtaan mukavia ihmisiä mieluiten kasvotusten.

Ainakaan vielä ei ole merkkejä siitä, että minulle tulisi ikävä niitä, jotka tunnen pelkästään sosiaalisen median kautta. He kuuluvat ikään kuin eri elämään. Vaellelkoot rauhassa omia kesäpolkujaan.