On hienoa aistia kirjoittamisen paloa.

Kun rupesin kolmisen vuotta sitten bloggaamaan, edistyksellisimmät olivat jo ehtineet tuomita koko touhun iltaruskon viestinnäksi. Ehkä se juuri siksi onkin sopinut minulle niin hyvin. Jos pikku hiljaa sattuisin pääsemään Facebookissa ja Twitterissä vauhtiin, melko varmasti huomaan olevani taas pahasti aikaani jäljessä.

Blogien suomalaisissa kirjoittajissa kuten myös lukijoissa on sankoin joukoin kaltaisiani myöhäisiä omaksujia. Tänään olen jostain syystä pohdiskellut pitkin päivää, miksi blogit nykyisin ovat esimerkiksi minulle niin mieluisaa luettavaa.

Olen usein siteerannut Tilastokeskuksen Tieto- ja viestintätekniikan käyttötutkimusta. Sen mukaan kasvaa osuus suomalaisista internetin käyttäjistä on viime vuosina lukenut blogeja:

• 20 prosenttia vuonna 2006
• 33 prosenttia vuonna 2007
• 41 prosentti vuonna 2009.

Vuoden 2008 julkistuksessa ei jostain syystä ollut taulukkoa. Vuoden 2005 taulukossa ei näy vielä blogeja lainkaan. Veikkaan, että tänä vuonna osuus ylittää jo 50 prosenttia.

Jotakin viehätystä blogeissa siis täytyy olla, vaikka ne olisivatkin jo menneet pois joidenkin määrittämästä nettimuodista.

Ihmisen ääni
puhuttelee

Blogit ovat teksteinä monin verroin aidommat tuntuisi kuin 'tavallisten' nettisivujen sisältö. Ihmisethän eivät oikeassa elämässä niin hämäräperäisesti kuin kapulakielen suvereenista hallitsevat

Kun luen blogeja, tiedän kuka ne on kirjoittanut. Ajan mittaan olen oppinut tunnistamaan monen bloggaajan kirjallisen äänilajin aivan niin kuin erottaisin sokkotestissäkin vaikkapa Aarno Laitisen ja Niklas Herlinin tai Kaarina Hazardin ja Anja Snellmanin jutut toisistaan.

Koe tutustuvani blogia seuratessani myös sen kirjoittajaan. On mukava, kun tietää, mitä odottaa. Vielä parempaa on, kun tuttu bloggaaa pystyy edes silloin tällöin yllättämään.

Sydänystäväksi en välitä kirjoittajien kanssa tulla. Pakko tunnustaa, että pidän aika paljon perinteisestä työnjaosta kirjoittajan ja lukijan kesken. Voin vaivattomasti kommentoida, jos siltä tutuu, mutta minulla ei ole pienintäkään velvollisuutta pitää seuraa kenellekään.

Kyllä blogeja lukemalla ja kommentoimalla voi tutuksikin tulla. Yhtenä esimerkkinä voin omasta kokemuksesta mainita Outi Lammin, jonka Tuolin ja näppäimistön välistä -blogista kaappasin kuvan tähän kirjoitukseeni. Olimme keskustelleet jo varsin paljon ennen kuin minä, myöhäisherännyt, vasta menin  Twitteriin ja Facebookiin.

Perusteltua
asiantuntemusta

Voihan tässä saman tien paljastaa kaikki heikkoutensa. Sen lisäksi, että en kaikin ajoin pidä ylettömästä vuorovaituksesta verkossa, kammoksun myös harrastelijoiden tekeleitä. Uskon lujasti asiantuntijuuteen.

Blogien miellyttäviin piirteisiin kuuluu, että kirjoittajilla on tapana esitellä itsensä. Monista saan vaivatta tietää esimerkiksi koulutustaustan ja ammatin. Tiedän ainakin jotain siitä, mistä tiedot ja kannanotot ovat kotoisin.

Olen kouluttajan työssä alkanut käyttää blogeja kuukausi kuukaudelta enemmän myös oppimateriaalina. Osallistujat tuntuvat pitävän tällaisesta linkkipalvelusta. Harvalla on kuulemma aikaa itse seurata kovin montaa blogia saati etsiskellä niitä ympäri verkkoa.

Tosiasiassa monilla taitaa olla puutteita verkkolukutaidossa. Minullehän sitä paitsi maksetaan siitä, että toisten olisi helppo omaksua ja oivaltaa.

Blogien kautta minulle ja asiakkailleni avautuu käyttöön mittava tiedon hankinnan, seulonnan ja jalostuksen mekanismi. Bloggaajilla on tarjolla paremmin seulottua ja jalostettu tietoa kuin vaikkapa Twitterin taukoamattomassa linkkivirrassa.

Lukija aistii, että
kirjoittaja nauttii

Eniten minua varmaan viehättää blogeissa se, että niissä niin usein aistii kirjoittamisen iloa. Onhan siinä jotain paloa oltava mukana, kun moni vapaa-ajallaan kirjoittaa ilmaiseksi tuikituntemattomien iloksi tai hyödyksi.

Silloin, kun kirjoittaa mielellään, kirjoittaa yleensä myös paremmin kuin pakon edessä.

Ainakaan suomeksi bloggaavat eivät helposti nouse maineen saati kunnian kukkuloille, elleivät sitten ole sattuneet valitsemaan areenakseen jonkin suuren mediatalon verkkopalvelua. Osa ehkä rakentaa systemaattisesti asiatuntijaprofiiliaan tai edistää omaa bisnestään.

Minua miellyttävät eniten sellaiset blogit, joissa on mukana vanhaa kunnon kutsumusta.