Facebook, Twitter, blogi ja wiki
vaativat uusia viestintävalmiuksia.

Kun katson oman yrityksen tilauskirjaa ja työkalenteria, saatan päätellä jotain siitä, mikä verkko- ja kirjoitetussa viestinnässä on juuri nyt Suomessa pinnalla.

Suuret yritykset ja yhteisöt näyttävät olevan tänä syksynä kiinnostuneita kehittämään perinteisten verkkosivujensa, niin sisäisten kuin ulkoisten, tekstisisältöä ja -ilmaisua. Se tuo toimeksiantoja sekä kouluttajille että edutointitiimille.

Yhtä paljon pinnalla on sosiaalinen media - ei vielä euroissa, mutta tilausten kappalemäärässä.

Nyt töihin!

En ole kaikin ajoin jaksanut sulattaa some-hypetystä ja -höpötystä, vaikka ymmärrän siihen itsekin sortuneeni. uusi ja innostava asia vie harrastajansa helposti hieman liian vauhdikkaisiin pyörteisiin.

Tänä syksynä on onneksi varmistunut se, mistä jo keväällä oli viitteitä:

• Viisastelevat puheet sosiaalisesta mediasta vaihtuvat käytännön töihin.

Mystisellä some-strategialla ei vaivaa enää kovin moni päätään. Sen sijaan mietitään, mitä juuri meidän organisaatiomme voisi hyötyä Facebookista, Twitteristä, blogista tai wikistä. Nuo neljä kiinnostavat selvästi eniten. Jos järkevää käyttöä löytyy, uusi viestintämuoto nivelletään vanhojen lailla tukemaan organisaation tavoitteita.

Mistä strategia?

Minua on jo pitkään hirvittänyt se, että jotkut konsultit kertovat tekevänsä asiakkailleen  tilauksesta some-strategioita. Mitään strategiaa ei ymmärrykseni mukaan voi tuoda organisaatioon paketissa ulkopuolelta. Sparraajana konsultti tietysti voi toimia.

Kaikkein vähiten strategiatyötä kannattaa ulkoistaa asioissa, joita ei vielä itse ymmärretä kovin hyvin. Toimeksiannot jäävät epämääräisiksi. Lopputulokseen on vaikea sitoutua. Strategia ei siirry käytäntöön.

Olen lukenut aikan monia some-strategioita. Osassa on ollut huomattavia vahvuuksia mutta lähes kaikissa yksi yhteinen heikkous:

• Henkilöstön osaamiseen ei ole kiinnitetty riittävästi tai lainkaan huomiota.

Ohje ei riitä

Toivon, että pyrkimys kattaviin some-ohjeisiin olisi sekin menneen talven lumia. Sosiaaliset mediat enteilevät niin suuria muutoksia organisaatioiden viestintäkäytäntöihin, ettei niitä hallita kehotuksia ja kieltoja värkkäämällä.

Ei kannata lähteä Facebookiin tai Twitteriin tai avata blogia tai wikiä, ellei tiedä mitä tavoittelee. Yhtä tärkeää on varmistaa, että on motivoituneita ja osaavia ihmisiä tekemään käytännön työ. Jos homma annetaan kaikien entisten lisäksi vaikkapa yhdelle tai kahdelle viestinnän ammattilaiselle, ennuste ei ole kovin kaksinen.

Tiimityö olisi voimaa, mutta kysymys on todellakin työstä, ei mistään kuvataidepiiriin ja shakkikerhoon verrattavasta harrastustoiminnasta.

Jos iso tai edes keskisuuri organisaatio päättää lähteä sosiaalisiin medioihin, se tulee samalla ottaneeksi itselleen kovan koulutushaasteen. Tekniset taidot ovat siitä vain pieni osa. Tietoturvallisuus on tärkeää, mutta ei sekään oppimisen kannalta ole mikään ongelma.

Vaikeinta on saada itsensä ja muut oivaltamaan uusien viestintämuotojen erityispiirteet ja liittämään ne luontevaksi osaksi organisaation muuta toimintaa ja viestintää - ja osaksi itse kunkin arkityötä. Epäilen, että tarvetta on nyt myös aivan uusille koulutusotteille. Vaikka tietäisin, mitä ne ovat, en taatusti kertoisi tässä.

Vaadi näyttöjä

En tuomitse sitä, että yritykset ja yhteisöt käyttävät some-asioissa ulkopuolisia asiantuntijoita. Sahaisin siinä omaakin oksaani.

• Neuvon vaatimaan konsulteilta omia näyttöjä sosiaalisista mediosita.

Jos esimerkiksi joku tarjoutuu opastamaan organisaatiotasi Facebookin ihmeelliseen maailmaan, kysy, mitä hän itse on saanut siellä aikaan. Tai jos joku lupaa valmentaa talosi bloggaajat huippuvireeseen, pyydä häntä kertomaan, miten konsultin oma blogi voi.

Puhu nimillä

Varoisin konsulttia valitessani niitä, jotka puhuvat ylimalkaisesti vain sosiaalisesta mediasta. Jos kattokäsitettä tarvitaan, kannattaisi harkita monikkomuotoa: sosiaaliset mediat.

Parasta on puhua täsmällisesti kustakin palvelusta erikseen. Jos tarkoitus on miettiä yhdessä, miten yritys voisi markkinoida Facebookissa, on syytä suosia keskusteluissa somen sijasta juuri tuon palvelun nimeä. Silloin kaikki varmasti ymmärtävät, mistä on kysymys.

Tärkeää olisi nyt löytää joka talosta ne, joille on jotakin kautta kertynyt jo kokemusta ja osaamista sosiaalisista medioista. Jos huhuilee yleistä some-osaamista, harva arvostelukykyinen henkilö ilmoittautuu. Mutta jos kyselee, ketkä ovat bloganneet esimerkiksi jostain harrastuksestaan tai toimineet Facebook-ryhmän ylläpitäjinä, voi löytää mielenkiintoisia resursseja.