Mestariluokka aloitti
vuoden kestävän urakan.

Kerroin maaliskuun lopulla tällä palstalla unelmastani:

"Tahtoisin tehdä joidenkin kirjoittajien kanssa tiivistä yhteistyötä nykyistä pitempään - vaikka vuoden ajan."

Maanantaina 23. toukokuuta 2011 unelma alkoi konkreettisesti toteutua. Ensimmäinen Mestariluokka aloitti työnsä Scription Sanaluokassa.

Tunnelma oli innostunut - innostuneempi kuin olin osannut edes haaveilla. Tuli sellainen olo, että Mestariluokka saattaa täyttää muutaman muunkin ihmisen unelmia.

Pois ryöstöviljelystä

Samasta uteliaisuudesta ja odotuksesta on laajemmin kertonut Mestariluokka-konseptin saama vastaanotto:

Tekstin parissa päivittäin puurtavat ihmiset kaipaavat uudistumista.

Ensimmäisen Mestariluokan osallistujat puhuivat rutiineista - hyvässä ja pahassa. Esillä olivat myös maneerit. Kirjoittaja on jo pitkällä, kun hän osaa epäillä urautuneensa maneereihin. Valtaosa tekstintekijöistä tuskin tulee sellaista edes ajatelleeksi.

Paraskin kirjoitustaito kuluu käytössä. Tämä pitäisi myös työnantajien tekstin uudella valtakaudella ymmärtää.

Taitavat ja joutuisat kirjoittajat ovat siksi harvinainen resurssi, ettei ryöstöviljelyyn ole varaa. Heidän osaamistaan kannattaisi vaalia ja jalostaa. 

Yhdessä oppii enemmän

Pitkällä valmennuksella on se kiistaton etu, että ryhmän voima pääsee oikeuksiinsa paremmin kuin tunnin parin sessioissa. Pelkästään tieto 'riittävän' pitkästä ohjelmasta tuntui rakentavan Mestariluokkaan heti alusta alkaen hyvää yhteistyöhenkeä.

Pitkän valmennuksen vaikutukset ovat kestävämpiä kuin lyhyen. Tosin ne saattavat myös alkaa näkyä ryhmän ulkopuolisille verkkaisemmin. Vuosi on toivottavasti riittävä aika, jotta kirjoittaja ehtii oppia pois vanhasta juurtua uuteen.

Ensimmäinen Mestariluokka on jo ensimmäiset kiitokset ansainnut. Se testaa ja muotoilee käytännössä kirjoittajavalmennuksen mallia, joka on tietääkseni Suomessa uusi.

Ensimmäinen ryhmä myös kouluttaa kouluttajaa.