Onko salkussa puhtaita jauhoja?

Lupasin koulutusta käsitelleessä jutussani ruotia vielä erikseen konsultointia. Nuo kaksi kun sotketaan aika usein toisiinsa - tahallisesti tai tahattomasti.

Etenkin aikoina, jolloin markkinoille ilmaantuu runsaasti uusia konsultteja, ammattiroolista olisi terveellistä keskustella. Kannattaisi esimerkiksi muistuttaa, että asiantuntijana esiintymiseen ja neuvojen myymiseen sisältyy myös vastuuta.

Tulokkaiden tulvaan on tällä hetkellä ainakin kaksi syytä:

1. Moni näkee sosiaalisen median avaavan mainion mahdollisuuden muuttaa intohimoinen harrastus kukoistavaksi bisnekseksi. 
2. Kun perinteiset työpaikat saneerataan alta, etenkin kokenut asiantuntija saattaa pitää yrittäjäriskiä pienempänä pahana kuin työttömyyskortistoa.

Kummassakaan lähtökohdassa ei sinänsä ole mitään tuomittavaa. Molempia reittejä voi edetä ammattitaitoiseksi ja arvostetuksi konsultiksi.

Harjoittelu
kannattaa

Aika vähän on varmaan niitä, jotka lapsesta asti haaveilevat ryhtyvänsä isona konsultiksi.

Itselläni haave alkoi itää vastaa työelämässä. Silloinkaan en tuntenut erityistä vetoa konsultiksi vaan uneksin yleisemmin mahdollisimman itsenäisestä asiantuntijaurasta. Olen tyytyväinen, että toteutin unelmani jo yli 20 vuotta sitten. Minä tässä olen siis viimeinen muita moittimaan?

Jos joku itselliseksi konsultiksi mielivä sattuisi kysymään minulta neuvoa, suosittelisin edes muutaman vuoden mittaista harjoittelujaksoa toisten palkollisena. Virheitä tulee etenkin uran alkupuolella jokaisen tehtyä. Parempi ne on tehdä toisen kuin oman firman piikkiin.

Yhteistyöverkostoa on myös hyvä rakennella pitkällä sihdillä. Se ei synny edelleenkään kuukudessa tai parissa. Sosiaalisessa mediassa nopeimmat keräävät kyllä hetkessä legioonan kavereita. Mutta ei ole takeita, että näillä olisi rahaa tai halua ostaa nettitutultaan asiantuntijapalveluja.

Kokemuksesta
voi laskuttaa

Hädin tuskin täysikäisiksi ehtineistä konsulteista kohistiin muistini mukaan viimeksi netin huumaavan hurjina alkuvuosina. Silloin kyseltiin, miten ilman loppututkintoa ja aiempaa työkokemusta voi tuosta vain ryhtyä huippupalkkaiseksi neuvonantajaksi isoille yrityksille.

Vastaus taisi piillä siinä, ettei ollut saatavilla koulutetumpia eikä kokeneempia ammattilaisia, jotka olisivat hallinneet myös uuden teknologian. Fiksuimmissa asiantuntijayrityksissä pistettiin silloin - ja toivottavasti myös nyt - nuoret ja hieman varttuneemmat tekemään yhteistyötä. Siitä voi syntyä ihmeitä.

Pelkkä nippelioppi - liittyy se sitten mihin alaan tahansa - ei tee kenestäkään hyvää konsulttia. Konsultoinnissa on kysymys siitä, että osaa siirtää arvokkaita kokemuksia paikasta toiseen ja ehkä mallintaakin niitä. Kokemukset pitää sitä paitsi siirtää niin, että samalla säilyttää visusti liikesalaisuudet.

Monenkirjava
ammattikunta

Konsultteja on joka lähtöön. Omassa sarjassaan on Liikkeenjohdon Konsultit LJK ry. Järjestö raportoi selvityksestä, jonka mukaan liikkeenjohdolle tarjotaa konsulttipalveluja Suomessa yli 6 000 toimijaa, joiden yhteenlaskettu liikevaihto on yli miljardi euroa. Järjestön jäseniä, joilla on oikeus käyttää kirjailyhennettä LJK on vain 200.

Konsultti-sanan eteen näkee lisätyn mitä mielikuvituksellisimpia määreitä. Sanat koulutus ja kouluttaja julistettiin jossain viisastenkerhoissa taannoin aikansa eläneiksi. Heti alkoi näkyä firmassa jos toisessa valmennus- ja kehittämiskonsultteja. Epäilen ja tiedänkin, että monet heistä jatkoivat kouluttamista ihan entiseen malliin.

Kouluttajan ja konsultin ero on mielestäni aika yksinkertainen:

• Kouluttajan tehtävä on saada ihmiset oppimaan sovitut asiat, mutta ei neuvoa, miten asiakasorganisaation pitäisi hoitaa bisneksensä.
• Konsultti taas on nimenomaan neuvonantaja. Hänen työnsä tuloksena voi toki syntyä jotakin konkreettista kuten raportti tai suunnitelma. Asiantuntijan neuvoista niissäkin on perimmältään kysymys.

Sama henkilö voi toimia sekä kouluttajana että konsulttina, mutta roolit kannattaisi pitää aika selkeinä. Yksi epäonnistunut koulutus on aika pieni juttu sen rinnalla, että harhauttaa väärillä neuvoillaan asiakkaan tekemään vaikkapa kalliin virheinvestoinnin.

Some nostattaa
tunteet pintaan

Viime aikoina konsulttibisneksestä on esitetty tunteikkaita näkemyksiä erityisesti sosiaalisen median alalla. llkka Kauppisen blogissa Internet-markkinointimatkailua virisi hiljattain suorastaan värikäs väittely. Räväkästi Kauppinen sen kyllä pohjustikin:

"Osalla uusista sosiaalisen median yrityksistä ei ole minkäänlaista markkinoinnin taustaa tai osaamista. Tullakseen markkinoinnin ammattilaiseksi pitää nimittäin osata muutakin kuin käyttää näppärästi erilaisia sosiaalisen median palveluita.

Ehkä tämä selittää osaltaan sitä, miksi liian usein yrityksien sosiaalisen median toiminnalla ei ole mitään tekemistä markkinoinnin kanssa."

Puolustuskaan ei ole jäänyt tuppisuuna seuraamaan tilannetta. Eero Leppänen kirjoitti Rautasilta-blogissaan muun muassa näin:

"Mittasuhteet ovat menneet monelta sekaisin kun viime päivinä on keskusteltua sosiaalisesta mediasta. On some-väsymystä ja hanuriakin on soiteltu, milloin missäkin tyylilajissa.
On oltu kateellisia ja vihaisia ja pidetty konsultteja välillä fiksuina perusteluina “työlki ellää mut kaupal rikastuu” ja välillä huijareina samasta syystä."

Sosiaalisen ja laajemminkin digimedian ammattilaiset taitaisivat tarvita muilta suljetun keskusteluareenan, jossa tunteita voitaisiin tuulettaa. Tätä menoa alasta syntyy kaikkea muuta kuin vakuuttava kuva.