Verkossa on helppo ilmoittaa eläinten
mutta ei ihmisten kaltoinkohtelusta.

Kehitysvammaisten Tukiliittoon on alkanut vyöryä yhteydenottoja, joiden aiheena on vammaisten huono kohtelu asumisyksiköissä, kertoo painettu Iltalehti tänään. Puistattaa, kun lukee listaa yhteydenottojien huolista: fyysistä väkivaltaa, päätösvallan rajoittamista, pelottelua, henkilökunnan outoa käytöstä.

Valitettavasti en löytänyt juttua verkkolehdestä. Se olisi terveellistä luettavaa ihan jokaiselle, jolla vielä on jonkinlainen omatunto tallella. Parhaassa tapauksessa järkytys johtaisi hyvään: palveluinnovaatioihin, jotka parantaisivat kaikkein puolustuskyvyttömimpien asemaa.

Yhden aiheen uutismediassa tuhkapilvi on nyt peittänyt alleen kaiken muun. Loma- ja liikematkojen peruuntuminen tai hankaloituminen on periaatteellisella tasolla vähäpätöinen asia sen rinnalla, että sivistysmaana esiintyvä Suomi polkee kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kansalaistensa ihmisoikeuksia.

Luotan Iltalehteen

En suhtaudu läheskään aina luottavaisesti iltapäivälehtien levittämiin "tietoihin". Tällä kertaa olen taipuvainen uskomaan, että toimittaja Soila Saroniemen jutussa on totuutta enemmän kuin siteeksi.

Tietolähde on ensiksikin vakuuttava. Kehitysvammaisten Tukiliitto ei ole pitänyt tapanaan elämöidä turhilla asioilla. Toiminnanjohtaja Susanna Lohiniemen haastattelusta heijastuu sekä lämmin välittäminen että kiihkoton tasapuolisuus. Hän kertoo, että järjestössä yhteydenottoja on kuunneltu syvästi järkyttyneinä, mutta muistuttaa saman tien asioiden sujuvan valtaosassa kehitysvammaisten asumisyksiköitä hyvin.

Minulla on toinenkin, henkilökohtaisempi syy uskoa, että Iltalehti on tarttunut oikeaan asiaan. Kehitysvammaisen ihmisen sisarena olen kuullut ja nähnyt vuosikymmenten kuluessa kaikenlaista, vaikka oma läheiseni ei olekaan joutunut kärsimään huonosta kohtelusta.

Uskon avoimuuteen

Mitä suljetumpi yhteisö on, sitä suuremmaksi asiattomuuksien riski kasvaa, toiminnanjohtaja Lohiniemi sanoo.

Saatan kuvitella kehitysvammaisten tilanteen olevan vaikeampi asumisyksiköissä kuin esimerkiksi työ- ja toimintakeskuksissa tai harrastuskerhoissa. Niin kauan kuin ovet ovat auki ympäröivään yhteiskuntaan, jonkinlainen kontrolli pelaa. Toisaalta kehitysvammaiset ihmiset voivat monin tavoin rikastuttaa ympärillään asuvien ja toimivien elämää.

Yhtenä ongelmana iltalehden jutussa nousee esiin se, että laitoskäytännöt ja säännöt saattavat katkaista yhteydenpidon omaisten kanssa:

"Välillä tuntuu, että vammainen asuu toisten työpaikoilla eikä työntekijä ole hänen kodissaan töissä."

Panin toivoni nettiin

Netti ei ole taikakalu ongelmiin, mutta siitä on todistettavasti ollut apua moneen pulmaan. Lasten, vanhusten ja vammaisten huonoon kohteluun puuttumisessa on riski, jota nimettömän netti-ilmoituksen mahdollisuus ilman muuta vähentäisi.

Ei ole mitenkään ennenkuulumatonta, että kun joku on ryhtynyt puolustamaan läheisensä oikeuksia, ammattihenkilöstön kosto on kohdistunut siihen, jota on puolustettu - kaikkein heikoimpaan. Jotta moista mahdollisuutta ei tarvitsisi edes teoriassa murehtia, käyttöön tulisi ottaa kaikki lailliset mahdollisuudet.

Suomen Eläinsuojeluyhdistysten liiton nettisivuilla kansalainen voi ilmoittaa nimettömänä eläinten huonosta kohtelusta. Toteutus vaatisi ehkä hiomista, mutta oikealla asialla siinä ollaan.

Lannistuin byrokratiasta

Heikohkon muistini sopukoista kaivoin toiveikkana esiin malliesimerkkejä siitä, miten julkisten verkkopalvelujen kautta voi puolustaa heikoilla olevien lähimmäisten oikeuksia.

Olin kuvitellut, että poliisin Nettivinkki-palvelussa voi ilmoittaa netissä havaitsemastaan epäilyttävästä aineistosta. Kun yritin tarkistaa asiaa äsken, törmäsin it-selittelyllä kuorrutettuun kielimuuriin. Sen verran ymmärsin, että kumpikaan koneeni selaimista ei virkavallalle kelpaa.

Muistelin hämärästi, että lastensuojeluilmoituksen voisi nykyään tehdä myös netissä. Google suosittii haulle sähköinen lastensuojeluilmoitus ykkösosumaksi Sosiaaliportin pdf-dokumenttia:

"Lähtökohtana toimintaprosessikuvauksissa on, että prosesseissa tarvittavat ja niiden aikana muodostettavat asiakirjat ovat sähköisiä ja ne tallennetaan ja haetaan valtakunnallisesta sähköisestä arkistosta. Käytössä on myös sosiaalihuollon sähköinen asiointipalvelu (asiointitili) sekä liittymät asiointipalvelun, asiakastietojärjestelmän (ATJ) ja arkiston välillä. Sosiaalihuollon asiointipalvelu on asiakkaan käyttämä järjestelmä sosiaalihuollon sähköiseen asiointiin, asiakastietojärjestelmä (ATJ) on palvelun järjestäjän/tuottajan käyttämä sosiaalihuollon tietojärjestelmä ja arkisto on kansallinen sosiaalihuollon sähköinen arkisto."

Tuota en osaa kommentoida muuten kuin viittaamalla muutaman päivän takaiseen kirjoitukseeni, jossa löylytin Lahden kaupungin verkkosivuja. Anteeksi lahtelaiset! Ette todellakaan ole tässä maassa ainoita byrokraatteja, jotka pitäisi pikimmiten pistää selkosuomen kursseille

Päätin kuitenkin kysyä

Asia, josta tämän jutun aloitin, on vakava, järkyttävä ja sietämätön. Mikä vielä pahempaa, se on tosi.

Pahinta kaikesta on, että Kehitysvammaisten Tukiliittoon vyöryvistä yhteydenotoista huolimatta valtaosa väärinkäytöksistä ja virheistä jää luultavasti nykyisillä eväillä ikuisesti hämärän peittoon.

Siksi kysyn:

• Kenen oikeuksia tai mitä lakipykälää rikottaisiin, jos lasten, vanhusten tai vammaisten huonosta kohtelusta voisi tehdä netissä nimettömästi ilmoituksen viranomaisille?

Jälkikirjoitus 20.4.2010:

Anteeksipyyntö myös poliisille

Osoitin eilen lievää katumusta Lahden kaupungin suuntaan, kun oli aiemmin mollannut sen verkkopalvelua - sinä kyllä aiheesta.

Poliisilta pyydän anteeksi vähän vilpittömämmin: Olihan siellä Nettivinkissä ihan ihmisen ymmärrettäväkin versio kuten Timo Kantola Twitterissä minulle huomautti.

Se it-selitettelyllä kuorrutettu kielimuurikin on nyt kadonnut. Onnittelut parannuksesta!

• Vai näinkö minä eilen vain pahaa unta Nettivinkki-sivusta?