Arvot

Onnellinen hän joka ymmärtää levähtää

Vauhti ei ole verkossa
suuntaa tärkeämpi.

Internetissä tunnen itseni ajoittain ajopuuksi, joka pyörii kosken pyörteissä vailla suuntaa ja omaa tahtoa.

Mitä enemmän yrittää nähdä, kokea ja osallistua, sitä kirkkaammin tajuaa,  miten mitättömään murto-osaan kaikesta tarjolla olevasta ehtii tarttua. Tunne taitaa olla sukua luopumisen tuskalle. Ainakin se on valinnan vaikeutta puhtaimmillaan.

Takana on kiihkeä nettitalvi. On ottanut todella lujille pitää pää kylmänä ja sydän lämpimänä siinä virtuaalisessa hullunmyllyssä, jota sosiaaliseksi mediaksi kutsutaan. Milloin on tullut oltua höyrypäinen, milloin taas kovasydäminen.

Tiedän, ettei vappu varsinaisesti kuulu henkisen saati hengellisen hiljentymisen juhliin. Siksi julkaisen juttuni jo nyt - vapun aatonaattona.

Rahat vai aika?

Ihmiset tarvitsevat pidempiä lomia lisätulojen sijaan, julistaa Onnellisuuspoliittinen manifesti, jonka Ajatushautomo Demos Helsinki valmisteli Maailman luonnonsäätiön WWF:n pyynnöstä.

Manifestissa on monta  tärkeää kohtaa, mutta niistä helpoin kysyttävä on tämä: rahat vai vapaa-aika?

Helsingin Sanomien Päivän kysymyksessä asiaan otti kantaa yli 10 000 ihmistä. Heistä 68 prosenttia päätyi pitemmän loman ja 32 prosenttia isomman palkan kannalle. Uskon, että tulos kaikessa epätieteellisyydessään kuvastaa aika hyvin nykyihmisten ajatuksia.

Jos vapaa-aikaa saa tai ottaa lisää, mihin se kannattaa käyttää? Asiantuntijat ovat kesästä toiseen varoitelleet meitä pakkotahtisesta lomaohjelmasta. Ilmankin pitäisi  ymmärtää, että ihmiselle tekisi hyvää silloin tällöin levähtää, jopa hiljentyä - jokaisen tietysti omalla tavallaan.

Tunnelmasta toiseen

Levähtämisessä ei ole kysymys vain lomista. Ei kuulemma riitä edes se, että lataa akkuja viikonloppuna ja öisin. Kesken kiireisen työpäivän olisi tärkeää hengähtää hetkeksi - miksei siis myös kesken intensiivisen nettisession.

Olen eksynyt tai löytänyt verkossa sekä meluisiin ja hermostuttaviin että hiljaisiin ja rauhoittaviin paikkoihin.

Tunnelma ei välttämättä riipu välineestä. Jopa vuolaassa Twitter-virrassa huomaa joskus pysähtyneensä pitkäksi toviksi viisaan ja seesteisen ajatuksen äärelle. Perinteisillä nettisivustoilla puolestaan on välillä niin seisahtanutta vettä, etteivät ne anna kenenkään sielulle virvoitusta.

Kaikkein parhaat keskustelut eivät ole - myöskään netissä - salamannopeaa sarjatulta, jollaiseen hetkittäin itse syyllistyn. Paljon enemmän henkistä ravintoa saa verkkaisesta vuorotahdista, jossa hieman hitaampikin ehtii sanoa sanottavansa.

Hyvä keskustelu saattaa netissä kehittyä melkein kuin nuotiotulilla. Esimerkiksi muutamien taidemuseoiden, samoin luontokuvaajien sivuilla taas olen kokenut olevani kuin kappelissa.

Oikeita osoitteita?

Olisi upeaa, jos joku alkaisi kerätä verkkoon listaa virtuaalisista levähdys- ja hiljentymispaikoista. Jos sellaisia listoja jo on, niistä varmaan haluasi aika moni tietää.

Arvaan, mikä neuvo on päällimmäisenä lukijan mielessä: sulje kone, jos kerran kaipaat rauhaa.

Niin aion kohta tehdäkin. Ja vappuviikonlopun vietän vastoin vakiintuneita traditioita maaseudun rauhassa.