Viestintään kaivataan
nyt sävyä ja syvyyttä.

Sosiaalisen median apostoleilla on tapana vähätellä meiliä. Se on typerää. Olihan sähköposti ainakin vielä viime syksynä Tilastokeskuksen mukaan verkon käytetyin palvelu.

Sähköpostimainonnan asiantuntijat sanovat edustavansa voimakkaimmin kasvavaa mainonnan muotoa. Toivottavasti se ei ole totta. Meilin tolkuton määrä on työelämässä merkittävä ongelma.

Viestintä ei ole koskaan yhden tempun taidetta. Parhaita viestijöitä ovat ne, jotka osaavat valita eri tarkoituksiin sopivimman kanavan ja muokata viestinsä sen vaatimusten mukaan. Mitä suurempi organisaatio, sitä tärkeämpää on hallita monikanavainen viestintä.

Ainoa oikea on
varmasti väärä

Kaikkien alojen tietäjät ja taitajat ovat kautta aikain olleet vaarallisia neuvonantajia. Pienten asiantuntijayritysten tai yksittäisten konsulttien voi siksi olla viisasta erikoistua yhteen viestintämuotoon ja pyrkiä tarjoamaan alallaan parasta palvelua.

Hiemankin isomman yrityksen tai yhteisön on pakko käyttää viestinnässän monia eri keinoja. Parhaiten pärjäävät varmasti ne, jotka eivät hurahda heittämään kaikkea vanhaa romukoppaan, mutta joilla toisaalta on rohkeutta kokeilla myös jatkuvasti uusia kanavia.

Olen jo pitemmän aikaa ihmetellyt sellaisia sosiaalisen median 'strategioita', joissa some rajataan eroon muusta viestinnästä. Niitä näkee kulkeissaan käsittämättömän paljon.

Virhe ei sinänsä ole uusi. Netin läpimurron vuosina 1990-luvun puolivälissä ja jälkipuoliskolla näkyi samanlaista karsinointi. Silloinkin olivat asialla varhaiset omaksujat, jotka sortuivat hurmahenkisyyteen.

Tekniikka auttaa
mutta ei ratkaise

Välinekeskeisen viestinnän pahin alalaji on teknologian palvonta.

Jotkut tuntevat aina tarvetta huomautella happamasti vanhanaikaisista teknisistä ratkaisuista, kun muut innostuvat kehumaan sisältöä. Käyttäjälle tekniikan uuden- tai vanhanaikaisuudella tuskin on järin suurta merkitystä, jos tarjolla on hyödyllistä palvelua ja sisältöä.

Uusi julkaisujärjestelmä ei ratkaise viestinnän sisältöön tai ilmaisuun liittyviä ongelmia. Huono teksti ei muutu yhtään paremmaksi, jos sen siirtääsähköpostista Facebookiin.

Eniten ihmettelen, miksi tietohallinnon annetaan sanella asioita, joista se ei välttämättä erityisemmin ymmrrä. Harvoin on nimittäin tullut vastaan sellaista tietohallinnon ammattilaista, joka olisi mestarillinen viestijä.

Mistä oivallusta
latteuksien sijaan?

Sisältöstrateginen ajattelu voi ajan mittaan tuulettaa suomalaisten organisaatioiden viestintää. En vain ymmärrä, miksi se niin usein rajataan yksinomaan verkkomediaan.

Sisältöstrategia painottaa käyttäjän näkökulmaa. Se on oikein - paitsi että käyttäjä on viestinnän yhteyksissä lainasana. Itse pidän paljon enemmän lukijasta. Minusta sitä voi käyttää, vaikka osa sisällöstä olisi muuta kuin tekstiä.

Viestinnässäkin strategian pitäisi vastata ensisijaisesti miksi-kysymykseen - osoittaa tavoite, joka on tarkoitus saavuttaa. Siitä henkilöstö tai vaikkapa järjestön jäsenistö saa virikkeitä tuottaa hyödyllistä sisältöä ja ilmaista asiat kiinnostavalla tavalla.

Lyhyen ilmaisun paineisiin yritetään vastata kovalla kiireellä. Siitä on harvoin tuloksena muuta kuin latteuksia.

Sisältöstrategien toivoisi johdattavan organisaatiot ja niissä työskentelevät ihmiset uuden syvällisyyden aikaan. Pinnallinen vaikutus on harvoin kestävä.

Viestinnässä ja viestinnällä voittaa se, joka pystyy jakamaan fiksuja ajatuksia ja aktivoimaan toiset jatkamaan niitä.