Esteettömyys ei toteudu
edes arkikeskusteluissa.

Lähes 800 000 suomalaista kärsii huonosta kuulosta, MTV3 otsikoi viikko sitten.  Määrä on luultavasti jopa suurempi, sillä vain vajaa viidennes testauttaa kuulonsa säännöllisesti.

En huomannut, että juttu olisi herättänyt asiallista keskustelua - ehkä herättikin jossain. Vähemmän asialliseen, ilmeisesti hauskaksi tarkoitettuun höpötykseen voi tutustua, jos viitsii rullata MTV:n uutisten Facebook-sivua elokuun 24. päivän kohdalle.

Uutisen arvoa valtamedian silmissä saattoi alentaa se, että TNS Gallupin tekemän tutkimuksen oli tilannut Kuulotekniikka Oy. Se ilmoittaa olevansa Suomessa johtava kuuloalan yritys, joka tarjoaa muiden muassa kuulokojeita ja kuulotutkimuksia.

Kuulo tarkistetaan
harvemmin kuin näkö

Tutkimuksen mukaan kuuloa pidetään näön jälkeen tärkeimpänä aistina. Silti kuulon huolto ei kovin monia kiinnosta. Kolmannes yli tuhannesta vastaajasta ei ollut käynyt tutkimuksissa yli viiteen vuoteen.

Vain vajaa viidennes tarkistuttaa kuulonsa vuosittain. Säännöllisessä näöntarkastuksessa käy joka toinen suomalainen.

Asenteissakin on  - ihan vain yleisen elämänkokemuksen valossa - eroa. Huonokuuloinen leimataan edelleen turhan usein höppänäksi. Huononäköinen tuskin enää kokee samanlaista kohtaloa.

Kaikki huonokuuloiset eivät asusta vanhainkodeissa tai palvelutaloissa. Ikärakenne saattaa sitä paitsi muuttua radikaalisti, jos asiantuntijoiden uhkakuvat meluhaittojen vaikutuksista käyvät toteen.  Esimerkiksi mp-soitinten ja konserteissa ja ravintoloissa raikuvan musiikin on sanottu vaarantavan ihmisten kuulon.

Selkeä äänenkäyttö -
osa viestintävalmiutta

Joskus sopisi nostaa esiin myös se, että aika merkittävä osa ihmisistä puhuu huono- ja jopa normaalikuuloisten kannalta aivan liian hiljaa. Se haittaa erilaisissa palvelutilanteissa, samoin työelämän kokouksissa. Puhelimessa ja etenkin vastaajiin jätetyissä viesteissä ongelma vain korostuu.

Tiedän alentuneen kuulon ongelmista jotain omakohtaisestikin. Siksi olen tullut aika usein miettineeksi, miksi osa kanssaihmisistä käyttää ääntään niin tavattoman säästeliäästi.

Arat ihmiset puhuvat usein hiljaa ja saattavat vielä puhuessaan katsoa alaspäin, mikä vaikeuttaa huulilta lukemista. Olen ollut tunnistavinani, että joissakin organisaatioissa kuiskiminen on tullut talon tavaksi. Olisiko johto näyttävät esimerkkiä?

On myös niitä, jotka ilmiselvästi pitävät kuiskimista jotenkin hienona ja fiksuna. Kun heitä pyytää - vaikka miten ystävällisesti - toistamaan repliikkinsä, saa murhaavia katseita.

- Oot sä kuuro, kun sulle pitää huutaa, äyskäisi eräs asiakaspalvelun esimies muutama vuosi sitten koulutuksessa.