Viestintä ei palaa ennalleen,
vaikka kuinka moralisoisi.
Olen yli viisitoista vuotta yrittänyt kertoa työelämän kirjoittajille, että ruudulta luetaan nykyisin toisin kuin printistä ennen vanhaan.
Jotkut ovat uskoneet, mutta kaikki eivät. Muutamat ovat argumentoineet vahvasti vastaan, mikä on avannut mahdollisuuden kiinnostaviin keskusteluihin. Paljon hankalampaa on, että aika monet ovat teksteistä päätellen vain purreet hammasta ja jatkaneet kirjoittamista itsepintaisesti entiseen malliin.
Perinteisen lukemisen sijasta tyydymme yhä useammin silmäilyyn. Skannaamme esimerkiksi verkkosivua katseellamme ja yritämme löytää juuri sen asian, jota tarvitsemme. Ei silmäily tosin vanhassa printtimaailmassakaan ollut tuntematonta.
Yhä useammin luemme teksteistä vain ensimmäiset rivit. Oletamme, että kirjoittaja on osannut sijoittaa kärkeen kaikkein tärkeimmän.
Pinnallista vai tehokasta?
Näkökulmasta riippuen silmäilevää lukemista voi pitää joko surkean pinnallisena tai suurenmoisen tehokkaana.
Silmäilystä tuli netin läpimurron myötä selviytymiskeino. Tekstin määrä räjähti. Jos lukisimme esimerkiksi työssä eteemme tulevat tekstit yhtä pikkutarkasti kuin 20 vuotta sitten, olisimme pian pahassa pulassa.
Kyky valikoida on olennainen osa nykyaikaista lukutaitoa.
Myös nopea lukeminen on minusta enemmän taito kuin vika. Teholukemisen tekniikkaan perehtyneet saavat tekstistä irti vähintään saman kuin hyvin hitaat lukijat. Jos meillä on niin kiire kuin annamme joka käänteessä ymmärtää, jokaisen olisi hyvä hieman nostaa lukunopeuttaan.
Lukemistavan muutoksella on kiistatta myös toinen puoli. On murheellista ja jopa pelottavaa ajatella, että jotkut ihmiset eivät enää pysty keskittymään kuin muutaman rivin mittaisiin teksteihin. Menneenä talvenakin tapasin koulutuspäivissä monia, jotka kertoivat, ettei heidän aikansa mitenkään riitä kokonaisen kirjan lukemiseen.
Enemmän kuin aikaa, taitaa puuttua keskittymiskykyä. Aivotutkijat saattaisivat löytää jotakin mielenkiintoisia esimerkiksi niiden ihmisten pääkopan sisältä, jotka ovat sitoneet itsensä Twitteriin merkillisen henkisen riippuvuuden liekanarulla.
Johonkin se varmasti vaikuttaa, jos kiinnostuksen kohde vaihtuu aina muutaman sekunnin välein.
Mukavuudenhalu vaivaa
Lukemistottumukset eivät palaa ennalleen. On turha syyllistä ja moralisoida. En usko lukijoiden olevan sen laiskempia, vastuuttomampia tai muuten huonompia kuin ennenkään.
Esimerkiksi henkilöstönkehittäjien kannattaa kyllä miettiä, miten varmistetaan henkilöstön kyky keskittyä lukemiseen ja yleensäkin valmius keskittyneeseen työskentelyyn. Sitä taitoa tarvitsevat myös kirjoittajat.
Lukijoiden arvostelun takana piilee usein aivan tavallista muutosvastarintaa. Kun tuntuu epämukavalta muuttaa omaa kirjoitustapaa, syntipukkia haetaan helposti toisista.
Silmäiltävää tekstiä helposti
Useimmat verkkokirjoittajat pärjäävät aika yksinkertaisilla opeilla.
Tärkeintä on tietysti hallita substanssi ja ilmaista asiat selkeästi ja sujuvasti. Lukijoiden arvostelijat kokevat käsittääkseni usein olevansa keskimääräistä parempia kirjoittajia. Voi siis olettaa, että nuo perusasiat ovat heillä hyvällä tolalla.
Silmäilevää lukijaa pystyy sen jälkeen palvelemaan riittävän hyvin, jos ottaa onkeensa seuraavat nyrkkisäännöt:
- Pääotsikon pitää mahtua yhdelle riville.
- Sivun ensimmäinen virtuon kkeen pituus saa olla enintään rivi tai puolitoista.
- Sivun ensimmäisen kappaleen pituus voi olla vain pari kolme riviä, eikä se missään nimessä saa ylittää viittä riviä.
- Muiden tekstikappaleiden enimmäispituus on kuusi riviä.
- Väliotsikot kannattaa sijoittaa 2 – 5 kappaleen välein.
- Väliotsikon on parempi olla kaksi lyhyttä kuin yksi pitkä rivi
- Luettelo on hyvä kirjoittaa allekkain listaksi aina, kun luettelee kolme tärkeää asiaa tai enemmän.
Kun muutos ei vaadi kummempia, turha hanata vastaan.
Paljon totisemman paikan edessä kirjoittaja on silloin, jos kiemurainen kapulakieli pitää saada oiottua selkeäksi ja sujuvaksi. Siitä lähipäivinä lisää.
