Ei näytä ruusuiselta suomalaisen viestintäkasvatuksen tulevaisuus.

Kerron heti olleeni koko päivän nurjamielisellä tuulella.

On ottanut armottomasti päähän se, mitä piittaamattomasti maassamme suhtaudutaan verkkotietojen ja -taitojen opetukseen kouluissa, oppilaitoksissa, korkeakouluissa ja ilmeisesti myös yliopistoissa.

Miksi eilispäivän oppeja?

Tämä on pitkä tarina, josta monet ovat jo aiemmin lukeneet vähintään osia:

• Teksti työssä 2010 -selvityksen vastaajat katsoivat, että kirjoittajien vahvinta aluetta heidän taloissaan ovat perinteiset dokumentit. Ihme, ettei sentään kouluaineiden kirjoittaminen.

• Samaan projektiin liittynyt oppikirjakatsaus osoitti, että vain harvoissa viestinnän ja äidinkielen oppikirjoissa edes mainitaan internetistä - sosiaalisesta mediasta puhumattakaan.

• Satun tuntemaan kymmenittäin opettajia, joista enemmät puolet opettaa viestintää tai äidinkieltä. Pari heistä on innokkaita nettiharrastajia, loput tuskailevat, kun heille ei tarjolla jatkuvasti muuttuvasta verkkoviestinnästä sen paremmin täydennyskoulutusta kuin oppimateriaaliakaan.

• Olemme Scriptiossa yrittäneet monia eri kanavien pitkin käynnistää asiasta keskustelua. Vaisuksi on jäänyt. Etenkään some-apostoleina esiintyviä eivät näin maalliset asiat näytä kiinnostavan.

• Olemme myös tarjonneet kiitosta saaneita verkkokurssejamme oppilaitoksille nimelliseen hintaan. Ei tunnu kiinnostavan ketään.

• ihan pelkkää piruuttani ajattelin vielä kysyä jostakin arvostetusta opinahjosta, paljonko meidän pitää maksaa, että saamme tuoreen oppimateriaalin jollekin ryhmälle sitoumuksetta koekäyttöön.

Sometuun ajattelin tästä vielä kirjoittaa. Pientä mediaviritystäkin on tekeillä. Jos kukaan ei vieläkään kiinnostu, parasta lyödä hanskat tiskiin.

Uusi projekti piristää

Lievää alakuloa ja vähän vähemmän lievää kiukkua liennyttääkseni perustan tässä ja nyt seuraavan projektin. Se antaa myönteistä ajateltavaa.

Huhuilin jo aiemmin keväällä Twitterissä, Facebookissa ja muistaakseni myös blogissani verkkoviestinnän, sosiaalisen median ja ict-alan kouluttajia ja konsultteja mukaan taksvärkkiin:

• Tehdään  jokainen ilmainen päivä kouluissa, oppilaitoksissa, korkeakouluissa ja ehkä yliopistoissakin. 

Kerran syys- ja kerran kevätlukukaudella ei liene kenellekään kohtuuton uhraus. Viemisinä meillä on tuoreinta tietoa työelämästä  ja - niin uskon, myös kunkin erikoisalalta.

Paljon vuosien mittaan tällaisia taksvärkkipäiviä tehneenä tiedän, että ajalleen ja vaivalleen saa erinomaisen vastineen. Vierailut ovat aina olleet innostavia ja valaisevia.

Kevätkaudella kävin Tampereella Proakatemiassa, syksyllä olen sopinut vastaavan keikan Hämeen ammattikorkeakouluun.

Keksin nimen itse                                      

Vartin pohdinnan tuloksena päätin, että projektin nimi on tämä:

•   Terveisiä tietoyhteiskunnasta!                                                                  Kouluttajat ja konsultit vierailevat opinahjoissa.

Ja sitten haasteita

Haastan Terveisiä tietoyhteiskunnasta! -taksvärkiin seuraavat arvostamani kouluttajat ja konsultit:

1. Outi Lammi
2. Katja Alaja
3. Kristiina Pääkkönen
4. Perttu Tolvanen
5. Lasse Larvanko
6. Jussi Luukkonen (etäyhteyden kautta Uudesta-Seelannista.

Osa on jo epävirallisesti lupautunut mukaan, osa ei edes aavista, että mitään haastetta on tulossa.

Jokainen, joka ottaa haasteen vastaan, haastakoon mukaan vähintään yhden muun. Julkaisen projektille oman sivun - miten olisi Facebook? Sinnehän saataisiin aikaan moderni versio vanhan ajan pestuumarkkinoista.

Minulla on muuten takataskussa vielä monta haastettavaa, joten turha yhdenkään tutun vielä huokaista helpotuksesta.

Toivottavasti innostutte!

Jälkikirjoitus 4.6.2010

Haasteketjua voi nyt seurata projektin omalla sivulla.