Asiaton nettikirjoittelu ei
koske vain maahanmuuttoa.

Mitään sanaa ei ole on aikoihin analysoitu julkisuudessa niin innokkaasti kuin vihapuhetta. Vain poliitikot poimivat sen Norjan verilöylyn jälkeen puheeseensa merkityksiä pureskelematta.

Aller Media Oy julkaisi eilen tiedotteen, jossa tiivistetään vihapuheesta Suomi24:ssä käytyä keskustelua. Johtaja  Jarno Alastalon mukaan Suomi24:n käyttäjät tuomitsevat jyrkästi suvaitsemattomuuden ja haluavat, että Suomessa on edelleen foorumeita, joissa voi avoimesti kertoa omia mielipiteitään.

Suomi24 on Suomen suurin verkkoyhteisö, jossa vierailee viikoittain yli 1,3 miljoonaa käyttäjää. Verkkoyhteisössä on 2 400 keskustelupalstaa, joille on kirjoitettu jo yli 52 miljoonaa viestiä.

Alastalo kertoo sosiaalisen median aktiivikäyttäjien näkevän, että netissä liikkuvien oma valvonta hoitaa suurimmat ylilyönnit. Tosiasiassa sitä mieltä ovat kai nimenomaan Suomi24:n keskustelijat. Muitakin sosiaalisen median aktiivikäyttäjiä on.

Eikö vihaa muka
erota kritiikistä?

Suomi24:n keskustelijoita kuulemma kiinnostaa erityisesti vihapuheen määritelmä ja tulkinta. Keskustelua herättää myös vihapuheen ja yhteiskuntakritiikin välinen raja:

"Keskusteluissa pohditaan, milloin kritiikki on asiallista ja rakentavaa, ja milloin se lipsuu vihapuheen puolelle."

Osa keskustelijoista kokee, että yleistä politiikkaa vastustavat tekstit halutaan leimata vihapuheeksi. Osa taas suhtautuu suurella varauksella vihapuheeseen ja kokee sen ohimeneväksi trendi-ilmiöksi.

Nimimerkki Vihapuhujako? leimasi 13.8.2011 vihapuheen 'vihervasemmiston' lanseeraamaksi termiksi:

"...kun he puhuvat vihapuheesta, he tarkoittavat epäsuorasti tai suorasti keskustelua maahanmuutosta ja maahanmuuttajista."

Tuota näkökohtaa ei voi kokonaan kiistää. Vihaa riittää kyllä monille muillekin, mutta vihapuhe yhdistyy varmaan useimpien ajatuksissa maahanmuuttajiin. Se on harmi; vihan merkit olisi tärkeää tunnistaa siitä riippumatta, kehen viha kohdistuu.

Journalistien valta
ei ulotu kaikkialle

Kirjoitin eilen Julkisen sanan neuvoston ohjeista, joilla on tarkoitus rajoittaa asiatonta nettikirjoittelua. Ohjeisiin ei sisälly vihapuheen käsitemääritelmää, mutta asiallisten ja asiattomien kirjoitusten rajaa neuvosto vetää.

Toinen rajanveto jäi ainakin minulta eilen kunnolla huomaamatta. JSN jakaa sisällön ainakin kolmeen eri luokkaan:

1. Toimituksellista aineistoa on toimituksen laatimaa, tilaamaa, käsittelemää sekä journalistisin perustein julkaistavaksi valitsemaa tai journalistisesti korostamaa aineistoa. Sitä ohjaavat Journalistin ohjeet.
2. Uudistettu ohje koskee yleisön tuottamaa sisältöä tiedotusvälineiden ylläpitämillä verkkosivuilla. Sitä ei pidetä toimituksellisena aineistona. Yleisön tuottaman aineiston käsittelyä linjaava ohje on Journalistin ohjeiden liitteenä.
3. Sosiaalisessa mediassa on valtava määrä sisältöä, jonne tiedotusvälineiden valta ei yllä.

Journalistit voivat näyttää esimerkkiä myös kolmannen kategorian sisällölle. Joillakin tuntuu kuitenkin olevan asiattomaan nettikirjoitteluun niin voimakas riippuvuus, etteivät he hevin luovu vapaudestaan sanoa möläyttää ihan mitä vain.

Tunne kertoo enemmän
kuin hieno määritelmä

JSN määrittelee asiattomiksi yksityisyyden suojaa ja ihmisarvoa loukkaavat sisällöt. Syrjinnän lisäksi ihmisarvoa loukkaavat esimerkiksi väkivaltaan yllyttävät sekä yksilöön tai kansanryhmään kohdistuvat vihaa lietsovat sisällöt. 

Toivoa sopii, että journalistit pystyvät tulkitsemaan ohjetta kohtalaisen johdonmukaisesti. Meille muille tehtävä lienee ylivoimainen.

Mistä ihmeestä vihapuheen siis varmuudella tunnistaa, jos sille ei ole helppotajuista määritelmää?

• Olisikohan hyvä yrittää lukea omia tunteitaan?

Jos vihantäyteinen puhe tai teksti kohdistuu sinuun, tunnistat sen kyllä. Olo ei tule vain hieman kiusaantuneeksi, vaan vallan saattaa ottaa pelko - ja viha.

Muihin kohdistuvan vihepuheen taas huomaa, jos osaa asettua toisen asemaan. Ongelman ydin lienee siinä, että vihamielisimmiltä kirjoittelijoilta puuttuu kokonaan kyky empatiaan.