"Kirjoita jotain joka päivä."

Aamuisissa kirjoitushetkissä on taikaa. Uskon sen viimeistään nyt, kun Kirjoituskoulu a la Alasillan ensimmäisen vuosikirjan taittovedos on tarkastettu.

Meiltä meni työtoverini Outi Toijanniemen kanssa koko perjantaipäivä kirjaa hioessa.

Sisältöön emme enää puuttuneet. Muutamia sanoja sieltä täältä piti pudottaa pois. Joitain väliotsikoita lisäsimme. Niin pääsimme eroon orpo- ja leskiriveistä.

Mieluiten kirjoittaisin kirjan mittaan - valmiiseen sivupohjaan, mutta nyt se ei tullut kysymykseen.

Uskomaton määrä tekstiä

Postikorttikokoiseen pokkariin tulee loppujen lopuksi 328 sivua. Sen verran 'valmista' tekstiä aamuhetkinä syntyi vuoden aikana - yhdestä Mikael Agricolan päivästä seuraavaan.

Nyt olen aika innostunut työmenetelmästä. Saa nähdä, mitä sillä vielä syntyy. Toivottavasti Luoja suo virkeitä eläkevuosia. Silloin aamuhetkiä voi venyttää vähän nykyistä pidemmiksi, kun ei ole enää kiire töihin.

Pari kertaa - ihan ohimennen vain - olen yllättänyt itseni miettimästä, miten monta kirjaa olisinkaan voinut saada valmiiksi,. Olisi vain tarvinnut kirjoittaa vartin verran joka aamu vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen.

Ihan noin yksinkertaista tietokirjailijan homma ei ole. Vartin kirjoitushetken aikana ei ehdi esimerkiksi perehtyä lähdekirjallisuuteen, jota olen muita kirjojani varten penkonut aika ahkerasti.

Ei sentään kuonanpoistoa

Julia Cameronin luovan kirjoittamisen opit ovat monille tuttuja. Ehkä parhaiten hänen vinkeistään tunnetaan niin sanotut aamusivut: kun kirjoittaa joka aamu kolmen aanelosen verran mitä päähän pälkähtää, mieli puhdistuu kuonasta ja kirjoitusrutiini pysyy yllä.

Itse en kuulu Cameronin suuriin ihailijoihin. Suosikkini luovan kirjoittamisen oppaiden joukossa on Claes Anderssonin hieno teos Luova mieli - kirjoittamisen vimma ja vastus.

Anderssonin opeista minulle on merkinnyt eniten se, että pitää kirjoittaa jotain joka päivä. Jotain muuta kuin meilejä ja PowerPoint-aineistoja, muistan aina lisätä.

Useimpina aamuina en ehdi kirjoittaa sivukaupalla, mutta muutaman lauseen sentään. Ne auttavat tosiaan pitämään kirjoitusvirettä yllä.

Toivottavasti en ole kuitenkaan tyhjentänyt Kirjotuskoulun oppihetkiin mieltä myrkyttävää kuonaa. Se tuskin ansaitsisi päästä edes pehmeiden kansien väliin.

Uudenlaisia kirjoituskoneita

Olen ennenkin tehnyt kirjan hieman epätavallisella tavalla. Blogi tulee töihin sai sisältönsä pääosin blogeista, joissa pohdin blogiviestintää yritysten ja yhteisöjen näkökulmasta.

Tällä kerralla muokkasin alkuperäisiä, siis Facebookissa julkaisemiani tekstejä paljon vähemmin kuin postauksiani blogikirjaa varten. Se kyllä näkyy - ja saakin näkyä.

Ehkä kiireisille kirjoittajille sopii opas, jota ei tarvitse käydä läpi systemaattisesti eikä pitkäjänteisesti. Lukevathan aika monet arkiaamuisin myös niitä alkuperäisiä oppihetkiä.

Oikealta kirjalta se tuntuu

Kun muokkasin Facebook-tekstejäni käsikirjoitukseksi, epäilin välillä, onko koko kirjaideassa järkeä. En ollut tyytyväinen kokonaisuuteen - muotoon.

Vähitellen olen ymmärtänyt, ettei Kirjoituskoulun vuosikirjaa kannata verrata 'varsinaisiin' tietokirjoihin.  Tulossa on rennolla otteella tehty pokkari, johon lukijakin saa suhtautua rennosti.

Nyt on täsmälleen sama odottava olo kuin joka kerta ennenkin vastaavassa vaiheessa. Vaikka aikataulu vähän venähti, ennen joulua uutukaisen saa painettuna käteensä. Se on aina hieno hetki.

PS.

Scription nettisivuilta voit lukea, mitä Kirjoituskoulun vuosikirja 1 sisältää.