Mukavuudenhalu estää
muuttamasta työtapoja.

Markkinointi ja Mainonta -lehti kertoi alkuviikosta projektista, jonka tavoitteena on muotoilla työviikko uudelleen ja lisätä työn mielekkyyttä, luovuutta ja tehokkuutta.

Idealist Group ja IBM aikovat tutkia tietotyöläisen arkea ja etsiä parempia tapoja tehdä ja organisoida työtä. Projektin tuloksena toivotaan syntyvän esimerkiksi uusia palaverikäytäntöjä, jotka ovat nykyistä tehokkaampia ja osallistujaystävällisempiä.

“Työviikkomme ei toimi parhaalla mahdollisella tavalla. Päivämme täyttyvät sähköpostivyörystä ja huonosti johdetuista, usein tarpeettomista palavereista. Tämän hintaa maksamme iltaisin ja viikonloppuisin rästitöinä”, Idealist Groupin vastaava tuottaja Saku Tuominen kuvaa.

Pakollinen paha on
aika kyseenalaistaa

Ainakin minä toivon Tuomisen ja kumppaneiden  projektille sydämestäni onnea ja menestystä. He ovat päättäneet käydä sellaisten asioiden kimppuun, joita aivan liian usein siedämme  mukisematta.

Tolkuton sähköpostivyöry tai älytön kokouskierre nähdään pakollisena pahana, jota ei enää vaivauduta kyseenalaistamaan. Pelkästään nuo kaksi riittävät synnyttämän kroonisen kiireen. Sitä voisi hyvällä syyllä kutsua myös hallitsemattomaksi ajankäytöksi.

Moniin muihin asioihin työnantajat kouluttavat jatkuvasti henkilöstöään, mutta keskeiset perustaidot on jätetty hunningolle. Lukutaito pitäisi ripeästi päivittää verkkoajan tasalle. Nykymuotoisesta kirjoitustyöstä voi olla jopa enemmän haittaa kuin hyötyä. Työajan käyttö on kaikkea muuta kuin tehokasta.

Kuka enää ehtii
ajatella kunnolla?

Tuomisen mukaan olemme siirtyneet tehtaista ajatustyöhön niin nopeasti, että työelämän käytännöt eivät ole pysyneet perässä. Monet työtavat sopivat paremmin liukuhihnalle kuin ajatusvetoiseen työskentelyyn.

• Miten ajatusvetoinen työskentelytapamme lopultakin on?

Ehdimme ajatella aivan liian vähän. Kiireen nimellä tunnettu oireyhtymä on kuin hyökyaalto, joka vie ihmisen mennessään.

Jos uskaltaisimme tai viitsisimme ajatella vähän paremmin, alkaisimme myös ohjata omaa toimintaamme päättäväisemmin.

On niin helppo
olla kiireen orja

Viime päivinä olen miettinyt kovasti, miksi emme voi mitään kapulakielen nimellä tunnetulle ilmaisutyylille. Se saa rauhassa nakertaa viestinnän ja toiminnan tehoja.

Toistaiseksi olen pohdinnoissani päätynyt vain ikivanhaan oppiin mukavuus- ja venymisalueista. Mukavuusalueella ihminen hoitaa hommat rutiinilla ilman, että joutuu rasittamaan itseään uuden oppimisella. Juuri sillä alueella viihtyvät syytävät kaikki kanavat tulvilleen kapulakielistä hölynpölyä.

Venymisalueelle vaivautuvat vain harvat. Esimerkiksi meilikaaosta sietävät työpaikoilla vuodesta toiseen autuaan yksimielisesti johto ja henkilöstö.

 Usein annetaan ymmärtää, että huono viestintä syntyisi  paniikkialueella. En usko, että kovin usein on siitä kysymys. Mutta siihen uskon, että venymisalue on käynyt entistä kapeammaksi.  Henkinen venyminen kun vaatisi aikaa ajatella.