Lukeminen ei kuole vaan uudistuu
Tietoviikko kertoi juuri vuodenvaihteen kynnyksellä San Diegon yliopiston tutkimuksesta, jonka mukaan perinteinen teksti ja lukeminen voivat hyvin. Paperille painetun musteen vain korvaavat näytöllä olevat pikselit.
Tutkimus paljasti, että uuden teknologian ansiosta luemme jopa enemmän kuin aiemmin.
Tv uhkasi lukemista
pahemmin kuin netti
Lukemisen määrä on Tietoviikon jutun mukaan kolminkertaistunut vuodesta 1980 viime vuoteen. Sitä ennen television yleistyminen oli tosin saanut lukemisen notkahtamaan.
Viime vuonna yhdysvaltalaiset vastaanottivat tietoa keskimäärin lähes 12 tuntia päivässä. Päiväannos oli keskimäärin 100 500 sanaa, joista 36 prosenttia luettiin. Komea määrä, vaikka suuri osa luetusta olikin silkkaa viihdettä.
Tämän joulu suosikkilahja Yhdysvalloissa oli Amazonin e-lukulaite Kindle. Siihen tilattujen sähköisten kirjojen määrä jopa ylitti painettujen kirjojen myynnin. Tästä tiedosta jokaisen kirjanystävän pitäisi ilahtua.
Lukeminen on käynyt verkkoaikana vähän samanlaiseksi hyppelehtimiseksi ja höperehtimiseksi kuin kirjoittaminenkin. Siksi on upeaa, jos ihmiset edelleen ovat kiinnostuneita kirjan kokoisista lukemistehtävistä.
Kirjoitamme enemmän
tekstiä kuin ikinä ennen
Tietoviikon arvioi, että myös kirjoittaminen on mitä luultavimmin lisääntynyt. Jutussa viitataan The Wired -lehteen, jonka mukaan yhteisöpalvelut kuten Facebook sekä keskustelupalstat ja nettikommentointi saavat sellaisetkin kirjoittamaan, jotka eivät perinteiseen kynään tartu.
Tutkittua tietoa minulla ei kirjoittamisen määrästä ole, mutta tohdin luottaa arkikokemukseen. Aikana ennen tekstaria, meiliä ja nettiä kirjoittaminen oli työelämässä todella monille todella harvinaista. Myös yksityiselämässä asiat hoidettiin kirjeen sijasta puhelimella.
Sitten alkoi tulla tekstille uusia kanavia:
- sms
- meili
- nettisivut
- verkko-opetus
- keskustelukanavat kuten chat ja irc
- blogit
- wikit
- yhteisöpalvelut kuten Facebook
- mikrobloggaus kuten Twitter.
Kuinkahan monen merkin verran ihmiset vaikka vain pienessä Suomessa kommentoivat vuorokauden kuluessa uutismedian julkaisemia juttuja? Se on hurja määrä, vaikka kommenttien laatu ei aina päätä huimaa.
Kuka opettaisi aikuisille
lukemista ja kirjoittamista?
Lukemisen ja kirjoittamisen määrästä ei tarvinne kantaa akuuttia huolta. Luotan siihen, että suurin osa suomalaisista on edelleen myös kohtalaisen hyviä lukijoita.
Kun tekstiä tulee eteemme tulvimalla, lukemisen tavan on ollut pakkokin muuttua. Luemme yhä useammat tekstit silmäillen. Sitä voi sitten katsantokannasta riippuen kutsua lukemisen tehostumiseksi tai pinnallistumiseksi.
Nykyaikaiseen lukemiseen olennaisesti kuuluvat hakukoneet ja syötteet ovat vielä yllättävän monille vieraita. Hakuja moni käyttää vasta viimeisen pakon edessä. Syötteet ovat yllättävän usein vielä täysin vieraita.
Ammottavin aukko taidoissa liittyy kirjoittamiseen. Kyseessä on itse asiassa sellainen musta aukko, johon katoaa vuositasolla järkyttävä määrä työn tuottavuutta ja toiminnan tulosta.
Mikä työnantajat herättäisi?

Kommentit
Pinnallisesta takaisin merkityksiin?
Naulan kantaan, Anja!
Itse nautiskelin jouluna ihanasta pinosta erilaisia kirjoja. Mutta en enää selvinnyt alusta loppuun kirjan kokoisesta tehtävästä vaan niitä oli rinnan 2-3 ja hyppelin eri teemojen välillä. Pitäisikö huolestua..
Toisaalta näyttää siltä, että kaikki yhdessä vaikuttaa isompien kokonaisuuksien syntyyn. En vielä ole painamassa paniikkinappulaa, mutta tilannetta lienee syytä seurata.
Toinen huolenaiheeni on juuri tuo mainitsemasi tiedon katoaminen joka tapahtuu jos lyömme laimin huolellisen dokumentoinnin.
Joululomalla olen enimmäkseen "vain" tweettaillut, hieman blogannut ja saanut aikaan muutaman pidemmän, jopa filosoivan sähköpostiajatuksenvaihdon. Kun sitten eilen törmäsin töissä keskustelussa olevaan ongelmaan, johon minulla oli monta pikkuavainta, et uskokaan, kuinka vaikea oli olla analyyttinen, johdonmukainen ja ytimekäs - ja kaikkea vielä muka yhtä aikaa!
Mutta kaiken kaikkiaan - sanat ovat ihania!
Kanavalta toiselle
Samanlaiseen kirjojen hamstrailuun ja niiden välillä hyppimiseen minäkin huomaan sortuvani loma lomalta enemmän. Ei kai niin kauan kannata huolestua, kun vielä pystyy halutessaan keskittymään kirjan verran.
Niin hauskaa kuin hajakirjoittaminen on, niin kyllä se ainakin toistaiseksi häiritsee omaa keskittymistäni isoihin tekstiprojekteihin. Mutta kun tämä sinne tänne kirjoittelu on niin kivaa.
En uskalla edes arvailla, mitä jatkuva monella kanavalla surffailu tekee ajattelulle. Tuskin se ainakaan pääsee ruostumaan, mutta voi muuttua niin luistavaksi, ettei enää osaa pysähtyä ja keskittyä.
Kirjoita uusi kommentti