Verkkopalveluilta vaaditaan ketteryyttä.

Matalat, joustavat ja mukautumiskykyiset organisaatiot ovat olleet muodissa aika pitkään. Vanhoja rakenteita on alettu purkaa jopa julkishallinnossa.

Netin toisen aallon on usein sanottu nousseen vastapainoksi jähmeille mammuttisivustoilla, joilla vuorovaikutuksesta ei ollut tietoakaan.

Mitä enemmän nettikirjoittajia ja -toimittajia tapaan, sitä varmemmaksi tulen siitä, että vanha tie on pian kuljettu loppuun.

En ennusta saati toivo internetin tuhoa. Mielettömiin mittasuhteisiin paisuneita "verkkopalveluja" tai niille lastattua jalostamatonta sisältösekamelskaa harva jäisi ikävöimään. Jos noita virtuaalisia rakennelmia ei hallitusti saneerata, niiden edessä saattaa olla perikato kuten Rooman valtakunnalla aikanaan.

Muutoksen enteitä

Roomakaan ei tuhoutunut yhdessä yössä. Tulevaisuudessa joku saattaa havaita, että perinteisen internetin alamäki oli alkanut jo paljon ennen vuotta 2010.

Vaikka Rooma menetti valtansa, siitä jäi jäljelle paljon muutakin kuin raunioita. Eurooppalaiset kulkevat yhä monissa asioissa muinaisten roomalaisten jalanjälkiä. Myös internetin varhaiskausi säteilee varmasti pitkään tai pysyvästi tapaamme viestiä ja toimia.

Kaikki ei ole ollut väärää tai pahaa. Tietoyhteiskunnan kehitys on merkinnyt monella tavalla valtavaa edistystä. Kysymys on toki ollut paljosta muustakin kuin nettisivustoista, mutta kyllä tämän ajanjakson näkyvimpiä muistomerkkejä ovat - aika komeitakin monet.

Äärestä laitaan

Parhaiten sanomaan pärjäävän niiden, jotka osaavat ensimmäisinä lukea oikein taivaan merkkejä - luodata heikkoja signaaleita. Sosiaalinen median ympärille syntynyt kohu ei ole mitenkään heikko signaali. Pitäisi olla kuuro, sokea tai ainakin lukutaidoton, jotta välttyisi muodostamasta jonkinlaista kantaa tuohon ilmiöön.

Silti vähän ihmettelen, että some nykyään mietityttää, puhuttaa ja kirjoituttaa myös minua ihan päivittäin. Sinnikkäästä vastaanhangoittelusta huolimatta olen innostunut kaiken maailman twittereistä ja facebookeista - bloggauksesta nyt puhumattakaan.

Toivottavasti yletön hype ei saa aikaan niin nopeaa vastavaikutusta, että sosiaalisen median parhaat mahdollisuudet jäävät löytymättä. On sääli, jos emme esimerkiksi Suomessa ehdi verkkohöpöttelyä pidemmälle ennen kuin jo jokin uusi aalto pyyhkäisee ylitsemme.

Pelko ei ehkä ole ihan perusteeton. Perinteisissä nettisivustoissa on yhä edelleen järkyttävän paljon aivan alkeellisia virheitä. Emme ole ehtineet oppia siitäkään asiasta loppujen lopuksi kovin paljoa. Tietoa on varmaan paljon, mutta viisautta niukanlaisesti.

Ihmisten verkkoon

Web 2.0:ksi, yhteisölliseksi webiksi, sosiaaliseksi mediaksi ja ties miksi kutsutun muutoksen osuvimpia kuvauksia on mielestäni se, että tiedon verkosta tulee ihmisten verkko. Juuri siinä somella olisi historiallinen mahdollisuus.

Kyllä perinteiset sivustot varmaan jäävät jossain muodossa henkiin. Ehkä ne palvelevat jonkinlaisena yhdistelmänä vanhan ajan puhelinluettelosta ja yleisesitteestä.

Joidenkin on jo nyt onnistunut siirtää toimipaikkansa verkkoon. Vaikkapa verkkopankeissa tai matkailualan nettipalveluissa käy aika hyörinä. Kummallakaan alalla muutos ei ymmärtääkseni ole perustunut ihan pelkästään vapaaehtoiseen tuotekehitykseen.

Joillekin sosiaalinen media voi avata asiakkaisiin tai muihin tärkeisiin sidosryhmiin sellaisen yhteyden, jota vanhalla sivustolla ei koskaan saatu aikaan.

Aika valita

Harva pystyy pitämään kiinni kaikesta vanhasta ja tarttumaan täysillä uuteen. Vaihtoehtoina on luopua jostain tai pudota kehityksen kelkasta.

Jos jo nyt on niin kiire, ettei verkkosivustojen laadusta ehditä pitää huolta, niin millä ajalla ehdittäisiin olla tosissaan mukana sosiaalisen median kanavilla.

Yritän elää edes hetken niin kuin saarnaan. Scriptio.fi -sivusto karsitaan kovalla kädellä aivan lähipäivinä. Turhat rönsyt katoavat myös näiltä omilta kotisivuiltani.

Tilalle tulee uutta - kevyempää, ketterämpää ja vuorovaikutteisempaa. Kerron kyllä, kun kokeiluamme pääsee katsomaan.