Kirjoitettu viestintä on nostettava johdon agendalle.
Nyt on ollut viikon verran aikaa sulatella Scription Teksti työssä 2010 -kyselyn tuloksia. Ne eivät ensin alkuun vaikuttaneet järisyttäviltä. Päivien kuluessa mieltä on kuitenkin alkanut yhä enemmän vaivata pari perimmäistä kysymystä.
Projektin idea on pysäyttää miettimään tekstin laatua ja kirjoittajien osaamista.
Arjessa ajatukset askartelevat sisältöjen parissa: mitä kaikkea pitäisi kirjoittaa? Liian usein unohtuu ilmaisu: miten asiat kannattaisi ilmaista, jotta ne saataisiin perille?
Kaikkialle lonkeroitaan ulottava kiire nousi kyselyssä keskeiseksi teemaksi. Kirjoitustyössä se on mielestäni hoppua saada teksti omista käsistä pois - ei niinkään hinkua vaikuttaa nopeasti.
Liki kaikki vastaajat olivat sitä mieltä, että kirjoitetun viestinnän kehittämiseen on liian vähän resursseja. Jotta niitä tulisi lisää, perustelujen pitäisi olla kovia. Mietin, jäivätkö ne kyselyssä vähän liian pehmeiksi: Kysyimmekö huonosti? Valitsivatko vastaajat tarjolla olleista vaihtoehdoista vähän turhan keveitä?
Kiire sumentaa
kirkkaan järjen
Kirjoittaminen ei ole ainoa asia, jossa kiireen nimellä tunnettu oireyhtymä tekee meistä kuuroja ja sokeita. Tekstissä kiire kuitenkin heittää poikkeuksellisen pitkät varjot.
Hosuen laadittu ohje saattaa hankaloittaa satojen tai tuhansien ihmisten työtä vielä vuosien kuluttua siitä, kun kirjoittaja on lauseensa laittanut. Asiakkaalle ärtymyksen vallassa viskattu meili kiertää kuulopuheena kuukausia - opettavaisia tarinoita kertovien kouluttajien puheissa melkein ikuisesti.
Wikipedia kuvaa hienosti kiireen luonnetta:
"Kiire on aina suhteessa toimijan kykyihin. Ei ole kyse kiireestä, jos taitava käsityöläinen osaa tehdä nopeasti esineen. Sen sijaan kiirettä on, kun taidoistaan huolimatta käsityöläinen joutuu työskentelemään ajan suhteen äärirajoilla."
Kirjoittajien kokemassa kiireessä on mielestäni vahvasti läsnä perusosaamisen heikkous. Sen nosti esille myös liki viidennes Teksti työssä -kyselyn vastaajista, kun kysyimme, mikä heikentää eniten tekstien nykyistä laatua. Vielä useammat kallistuivat asenneongelmien kannalle. Nekin liittyvät osaamiseen.
Hyvällä kirjoittajalla on tietojen ja taitojen lisäksi oikea tapa suhtautua lukijaan ja itse kirjoitustyöhön.
Lisäresursseille
hyvät perustelut
Olen jo aiemmin hieman ihmetellyt tässä blogissa kyselyn yhteen tärkeimpään kohtaan saamiamme vastauksia. Kun kysyimme tärkeintä perustelua sille, että organisaation kannattaa kehittää kirjoittajien osaamista, kauas kärjestä jäivät seuraavat tarjolla olleet vaihtoehdot:
- työn tehokkuus
- myynti
- taloudellinen tulos.
Ylivoimaisesti eniten kannatusta saivat palvelun laatu ja toiminnan vaikuttavuus. Kumpaakan en tarkoita vähätellä. Kyselyn asetelma sitä paitsi pakotti valitsemaan vain yhden monesta hyvästä perustelusta.
Tekstien laadulla on kiistaton yhteys perusteluista kovimpiin: työn tehokkuuteen, myyntiin ja taloudelliseen tulokseen.
Tällä hetkellä kehittämisresursseja on jaossa niukemmin kuin pari vuotta sitten. Jotta niistä pystyy lohkaisemaan aiempaa tuhdimman siivun, perustelujen on syytä olla sellaisia, joita johto ymmärtää.
Jos työskentelisin jonkin ison organisaation viestinnässä, yllyttäisin talon johtoryhmän bloggaamaan. Se on osoittautunut erinomaiseksi keinoksi saada ylin johto kiinnostumaan kirjoitustaidosta ja tekstin laadusta. Mikä mahtaisi herättää esimiesportaan, jonka omakaan esimerkki ei aina ole hääppöinen?
Huono viestintä voi
vaikuttaa vahvasti
Valtaosa teksti työssä -kyselyn vastaajista piti oman talonsa tekstien laatua tyydyttävänä. Vastaus on ymmärrettävä ja resursseihin nähden oikeudenmukainen.
Päivästä päivään kirjoittajavalmennuksissa toistuu tilanne, josta on kyllä tyytyväisyys kaukana. Verkkopalvelujen syövereistä tuntuu löytyvän loputtomiin vellovaa tekstimössöä, jota tekijät itse kauhistelevat.
Huonon viestinnän perusongelma ei ole, ettei se vaikuta. Huono viestintä vaikuttaa usein vahvasti, mutta aivan toiseen suuntaan kuin on ollut tarkoitus. Hyviät asiat esimerkiksi saattavat joutua huonoon valoon. Tästä puhuttelevimpana esimerkkinä ovat mielestäni toistuvat epäonnistumiset strategioiden viestimisessä.
Suomalaisten teknologiauskoa kuvaa hyvin, että nettiaikana on aina pantu viestinnän toivo uusiin teknisiin ratkaisuihin. Tällä hetkellä huomion keskipisteessä on sosiaalinen media. Kanava kyllä vaikuttaa tapaan, jolla asioita ilmaisemme, mutta ei välttämättä myönteiseen suuntaan.
Sosiaalisen median suuri mahdollisuus on siinä, että vuorovaikutus on aiempaa vahvemmin mukana kirjoittamisessa.
Mitä lähemmäs lukija tulee, sitä paremmiksi tekstit muuttuvat.
Jaa Twitterissä
Kommentit
Sisältö ratkaisee
Moi,
Kiitos kiinnostavista tuloksista. Olisiko mahdollista saada laajempaakin raporttia tuloksista nähtäväksi?
Sisältö todella ratkaisee monessa kohdassa. Useasti yritykset säästävät väärässä kohdassa, kun markkinointimateriaaleja uusitaan – olivatpa sähköisiä tai muuta. "Osaanhan minä itsekin kirjoittaa" on eri asia kuin tehokkaan markkinointiviestin rakentaminen uudelle verkkosivulle tai esitteeseen.
Liian monesti tilanne on sellainen, että ostetaan graafinen suunnittelu ulkopuolelta ja sisältö yritetään tuottaa omien töiden ohessa. Graafinen ulkoasu on kuitenkin vain kehys sisällölle, jonka on tarkoitus viedä viesti perille. Sisältö ratkaisee.
Olen kirjoittanut aiheesta myös Viestintätoimisto Suodattimen blogissa: http://viestintatoimistosuodatin.fi/blogi/ylityollistetty-yrittaja-sahaa-omaa-oksaansa/
Jos kirjoittajat itsekin kauhistelevat yritystensä viestinnän sisältöä ja tekstien tasoa, onko kyseessä pelkästään resurssiongelma? Ostamalla tekstiosaamisen ulkopuolelta omaa aikaa jäisi omien töiden tekemiseen pilkkusääntöjen kanssa painimisen sijaan. Samalla yrityksen viestinnän taso paranisi, joka johtaa parhaimmillaan lisäkauppaan. Näin syntyisi positiivinen kierre.
Elävätkö suomalaisyritykset viestinnällisessä noidankehässä, jossa koko ajan pienenevillä resursseilla yritetään tehdä koko ajan enemmän?
Kaikkea tekstiä ei voi ostaa
Kiitos kommentista, Jussi. Toivoinkin, että joku mainos- tai viestintätoimistossa työskentelevä tarttuisi asiaan.
Tekstimassat ovat nykyisin sitä luokkaa, että kaikkea ei mitenkään voi ostaa ulkopuolisilta toimittajilta. Eikä niillä ole kaikessa kilpailukykyään.
Yritysten markkinointiviestinnästä olen kanssasi samaa mieltä. Jos ei itse osaa eikä ehdi, kannattaisi ostaa ulkoa. Loputon säästäminen ei tuota tulosta.
Teksti työssä -projektiin osallistuvista organisaatioista valtaosa on muita kuin yrityksiä. Julkisella sektorilla ja järjestöissä ollaan usein aika hurjien tekstihaasteiden edessä.
Varsinaiset raportit projektimme molemmista vaiheista luovutamme vain vastaajille, mutta aika kattavastikerromme tuloksista myös Scriptio.fi -palvelussa.
Puhu kohderyhmäsi kielellä
Eli otsikon ohjeen taisi ensimmäisenä dokumentoituna viisautena lausua jo Martti Luther. Kuten Anja kirjoituksessasi mainitsit, verkkoviestinnässä asiakas yleensä itse vastaa sisällöstä. Kokonaan sitä usein ei tulisikaan ulkoistaa, jotta asiakkaan oma substanssi saadaan oikein ilmaistua. Ei silti varmaan haittaa, että ulkopuolinen oikolukee tekstit ja tarvittaessa hioo sanoman ja ilmaisun kohdalleen, huomioiden tavoitteet ja kohderyhmät.
Konkreettisena esimerkkinä luokattomasta kirjoitustaidosta tuli mieleen eräs DVD-soittimen manuaali. Laitteen käyttöliittymäpaneelin kuvassa kerrottiin, mitä mikin nappi edustaa. Virtanäppäin oli kuvattu termillä "Operatiivisen toiminnan aktivoiminen". Taidatko sen selvemmin enää sanoa:) Ja tässä tapauksessa kysymys ei voi olla automaattisesta kääntäjästä.
Editointiin enemmän huomiota
Kiitos, Kari hienosta lisästä sanojen kauhugalleriaan: "operatiivisen toiminnan aktivoiminen" on kyllä aika komeasti sanottu virtanäppäimestä.
Ei tosiaan olisi haitaksi, jos ulkopuolinen oikolukisi ja hioisi tekstit. Scriptio on tehnyt aika monta aika isoa editointiurakkaa. Olen ymmärtänyt, että tilaajat ja heidän asiakkaansa ovat olleet jälkeen tyytyväisiä.
Ehkä kannattasi kehittää palvelukonsepteja, jotka sijoittuisivat jonnekin oman ja ostetun tekstituotannon välimaastoon. Minulle on syntynyt sellainen kuva, että aika harvoille organisaatioille on tullut toistaiseksi mieleen hankkia oman talon ulkopuolelta tekstien editointi.
Vielä tekstien editoinnista
Lisäargumenttina tekstien editoimiseen ulkopuolisen taholta voidaan lisätä hakukonenäkyvyyden optimointi. Jos ei ole optimointiin perehtynyt, ei yleensä osaa huomioida hakukonenäkyvyyttä ollenkaan.
Haasteena on löytää sopiva keskitie selkeän ilmaisun, jota ihminenkin ymmärtää ja haluaa lukea, sekä hakukonenäkyvyyden kesken.
Googlea ei saa unohtaa
Totta - tekstit pitää kirjoittaa paitsi ihmisille, myös hakukoneille. Riippuu tietysti bisneksestä, mutta yleensä asettaisin kuitenkin ihmiset etusijalle. Optimointi tulee sen jälkeen.
Optimoinnin alkeet pitäisi muuten hallita jo jokaisen työelämän kirjoittajan.
Mistä?
Hei Anja!
Osaisitko neuvoa, mistä voisi lukea perusteita siihen, miten tekstin sisältö vaikuttaa näkyvyyteen Googlessa?
Loistavaa keskustelua kyllä ollut tuosta tekstisisällön ostamisesta ja minullakin on pienellä kokemuksella syntynyt sellainen mielikuva, että 95% yritykset haluavat vain raamit sisällölleen, eivät sisältöä. Jos yritykseni saa erään projektin niin se olisi ensimmäinen kerta, kun tehdään ulkoasun lisäksi myös sisältö nettisivuille.
Yleisesti: Sinun tekstejäsi on kyllä ilo lukea ja toivottavasti pystyn itsekin joskus kirjoittamaan yhtä sujuvaa äidinkieltä.
Optimointioppia
Kiitos kysymyksestä ja kommenteista, Ilpo.
Jokaiselle nettikirjoittajalle sopivaa löydettävyysoppia tarjoaa esikerkiksi Arttu Raittilan blogi Nettibisnes.info. Siellä on runsaasti optimointia koskevia kirjoituksia. Suosittelen kaikille nettitekstien tekijöille artikkelia Hakukoneoptimointi lyhyesti.
Olennaista on löytää oikeat avainsanat. Siinä ulkopuolinen on usein vahvemmilla kuin omaan aiheeseensa syvästi uppoutunut asiantuntija. Etenkin laajoissa verkkopalveluissa varsinainen optimointityö on mielestäni kyllä ammattilaisten hommaa.
- - - - -
Siinä, että yritykset mielellään tekevät verkkosivuilleen sisällön itse, on epäilemättä mukana väärää säästäväisyyttä. Mutta kyllä tekstipalveluja tarjoavien yritystenkin kannattaisi katsoa peiliin.
- - - - -
Kehu lämmittää aina yksin puurtavan kirjoittajan mieltä. Sujuvuus syntyy vain paljon kirjoittamalla, mutta jokaisen kohdalla siinä taitaa olla reilusti kausivaihtelua.
Tekstitaidoilla tulokseen
Hyvä ja tarpeellinen blogikirjoitus! Olisi kiinnostavaa lukea selvityksestä raporttikin.
Kirjoitin alkuvuodesta blogiini aihetta sivuten http://tekstityolaisentaivas.blogspot.com/2010/01/tekstitaidot-yhteison-voimavaraksi.html
Töitä riittää, riittääkö työn teettäjiä? Toivotaan.
Hyviä aikeita ilmassa
Kiitos, Tiina, linkkivinkistä - hyvä juttu!
Teksti työssä -kysely ja tähän mennessä tehdyt haastattelut antavat aika vahvaa viitettä siitä, että kirjoitettua viestintää aletaan kehittää entistä voimallisemmin. Se taitaa olla vähän pakko. Moni talo on vaarassa tukehtua tekstimössöön.
Julkaisemme Scriptio.fi -palvelussa kohtalaisen tarkat tiedot Teksti työssä 2010 -selvityksen tuloksista. Nyt on selvillä kyselyn anti, muutaman viikon päästä myös haastatteluista valmistuu raportti.
Aivan kaikkea emme kerro muille kuin projektiin osallistuville. Heidän pitää mielestämme saada aktiivisuudestaan ja ajankäytöstään pientä lisäetua.
Erinomaisia näkökulmia
Erinomaisia näkökulmia jokainen. Itse lisäisin jättitalon näkökulmasta moninaiset kohderyhmät.
Onko niin, että se nyt vain tuntuu tehokkaammalta ja turvallisemmalta (ja vähemmän itseään toistavalta) pitäytyä kokonaisnäkökulmaan, jolla kertoa tuotteen näkökulmasta kaikki, sen sijaan että vaivoittelisi 'käyttötapauksia' vaikkapa kolmelle pääkohderyhmälle. Silloin puhuttelevia, suoraan niitä puhutteleiva tekstejä pitäisi luoda kolme. Ja lisäksi olisi hyvä laajentaa jokaisen 'häntään' pääsy myös toisiin näkökulmiin ("Jos kuitenkin olet tyyppiä B, lue myös osa B") ja/tai kokonaisesitykseen.
Joten tuossa vaiheessa hiki kihoaa ohimoille, ja kostunein käsin sitä päättää hoitaa edes sen yhden jutun jolla kaikki kuitenkin löytävät omansa.. kun tuo kiirekin pakkaa päälle.
Tuntuuko tutulta?
Konkreettinen kasvattaa vastuuta
Tutulta kuulostaa, Johanna.
Wikipedia nimeää kapulakielen yhdeksi piirteeksi "yleisen konkreettisuuden välttelyn" Kysymys ei ole vain ilmaisusta vaan myös ajattelutavasta. Moni kirjoittaja on koulutuksissa kertonut karttavansa esimerkkejä siksi, että "niistä voi joutua vastuuseen".
Useimmissa tapauksissa kyse on mainitsemastasi kiireestä. Paha vain, että oikominen taitaa kostautua - lukuisia puhelinsoittoina, meileinä ja nykyisin myös kriittisinä puheenvuoroina sosiaalisessa mediassa.
Kirjoita uusi kommentti