Kuolleet eivät tee edes lyöntivirheitä
"Lyöntivirheet vievät vakuuttavuutta. Tekstistä tulee lukihäiriöinen vaikutelma. Olen hämmästynyt."
Noin kommentoi Tampereen yliopiston suomen kielen lehtori Auli Kulkki-Nieminen Iltalehdessä pääministeri Matti Vanhasen blogikirjoitusta. Lehti oli poiminut edustavan näytteen pääministerin lyöntivirheistä.
Hämmästynyt olen minäkin. Miten on mahdollista, että yliopistossa suomea opettava ihminen käyttää tuohon tyyliin ilmaisua lukihäiriöinen?
Sankari voittaa
oppimisvaikeuden
En ole loukkaantunut niinkään pääministeri Vanhasen kuin kaikkien niiden puolesta, jotka todella kärsivät lukihäiriöksi kutsutusta oppimisvaikeudesta.
Helsingin seudun erilaiset oppijat ry:n verkkosivut kertovat asiasta näin:
"Lukihäiriö, lukivaikeus. Näillä määritelmillä tarkoitetaan synnynnäistä eri asteista vaikeutta oppia lukemaan ja kirjoittamaan. Lukihäiriö tai lukivaikeus voi esiintyä erillisenä tai yhdessä muiden oppimishäiriöiden kanssa."
Yhdistys muuten käyttää itsestään oivaltavaa lyhennettä hero. Sankareita totta vie ovat ne, jotka oppimisvaikeuksista huolimatta löytävät paikkansa tässä kaikenlaista erilaisuutta kieroon katsovassa yhteiskunnassamme.
Kanta-Hämeen erilaiset oppijat ry:n sivuilta löysin mainion pikalukitestin. Suosittelen sitä etenkin niille, jotka ovat varmoja omasta täydellisyydestään myös oikeinkirjoituksen alalla. Vaarana tosin on, että ahdas katsantokanta saattaa avartua.
Opettaja kivittää
kirjoittamisen ilon
Iltalehden julkaisemissa kommenteista kaikuu se vanha kivitysmeininki, jolla on aikojen saatossa sammutettu sadoilta tuhansilta, ehkä miljoonilta suomalaisilta kirjoittamisen ilo loppuiäksi.
"Jo äidinkielen opettaja koulussa sanoi, ettei minusta koskaan kunnon kirjoittajaa tule", uskoutuvat työelämän kirjoittajat viikosta ja vuodesta toiseen kouluttajalle.
Lehtori Kulkki-Nieminen katsoi olevansa pätevä ojentamaan maan johtavaa poliitikkoa myös tekstin tyylistä. "Lyöntivirheiden ohella Kulkki-Nieminen kritisoi pääministerin virkamiesmäistä kieltä ja tönkköjä ilmauksia", iltalehti kertoo.
Se vasta outoa olisi, jos Matti Vanhanen kirjoittaisi jollakin muulla tavalla. Kyllä teksti saa heijastaa tekijänsä persoonaa.
Blogiin kuuluu
elämänmaku
Painettuun Iltalehteen haastateltu keskustan tiedottaja Matti Mönttinen tuntuu olevan perillä blogiviestinnän luonteesta: "Blogeihin kuuluu särmä ja elämänmaku."
Yliopistonlehtori sitä vastoin filosofoi näin: "Blogit ovat osa mediaa. Ne ovat julkisesti luettavissa. Suosittelisin oikolukuohjelman käyttöä."
Oikeakielinen ja sujuva ilmaisu ovat ilman muuta hyvä tavoite. Myös lukihäiriöisellä ja lyöntivirheitä tekevillä ihmisillä on kuitenkin oikeus kirjoittaa ja kokea ilmaisun iloa.
On jopa oikeus julkaista tekstejään esimerkiksi blogissa. Niin minäkin teen melkein joka päivä. Jos kömpelöt ilmaisuni ja kirjoitusvirheeni jotakuta rassaavat, niin pysyköön poissa sivuiltani. Ei tänne tarvitse tulla kärsimään.
Kirjoittaen opin
kirjoittamaan
Työelämän viestintä tulvii tyhjänpäiväisiä tekstejä, joista kaikki särmä on hiottu pois. Sen ikävyyden keskellä pieni kirjoitusvirhe saattaa olla ainoa merkki inhimillisestä elämästä.
Jo äidinkielen opettajani koulussa sanoi, että minusta tulee vielä hyvä kirjoittaja. Uskon, että niin käy, kun ahkerasti harjoittelen.
Jaa Twitterissä
Kommentit
Hyvä Anja!
Lukiessa palasin noin kolme vuotta taaksepäin kun sydänverellä kirjoitetut "artikkelit" saivat aikaan vain kommentteja:
"aika paljon yhdys sana virheitä",
"Laita edes pilkut paikalleen"
Artikkelien sisältöä ei aluksi kommentoitu juuri ollenkaan. Nyt kolmen vuoden jälkeen on tullut joskus kehujakin. :D
Kiitos myötätunnosta
Koulutuksissa joku ottaa yleensä aina hampaisinkaan diat löytämänsä kirjoitusvirheen. Kerran tilanne äityi niin pahaksi, että muu ryhmä pyysi nipottajaa poistumaan.
Lannistuksesta kannustukseen
Olen korkeakoulujen opetusryhmissä kohdannut monta lannistettua kirjoittajaa. Opettaja on - yleensä peruskoulussa tai lukiossa - antanut heille teksteistä vähemmän kannustavaa palautetta: "Tämä on hyvin huono teksti", "Jos olisin sinä, en näyttäisi tätä kenellekään, mutta kyllä se nyt tämän kurssin suoritukseksi kelpaa". Siinäpä oivallisia tapoja tappaa kirjoitusinto.
Saivartelijat eivät näe metsää puilta. Kirjoittajana lyötyjen taakkaa voi onneksi keventää, siitä osoituksena Hero ja muut erilaisten oppijoiden tukijat sekä taitavat pedagogit. Kirjoittamisen opettajan tulee olla kenen tahansa hyvän opettajan tavoin sokraattiseen tapaan "paarma, kätilö ja pitojen vetäjä".Ei niin taitavat ovat ehkä sisäistäneet vain paarman roolin.
Kirjoittamisen kynnystä alemmaksi!
Hyvä puheenvuoro! Organisaatioissa tapaa huippuasiantuntijoita, joiden vahvin puoli ei useinkaan ole kirjoittaminen, eikä heidän asiantuntemuksensa siitä vähene. Vielä parempaa tulosta syntyy, kun tiimiin tuodaan myös viestinnän osaamista, mutta kaikkien ei tarvitse osata kaikkea.
Ja mitä painaa muutama lyöntivirhe sen rinnalla, että ihmiset jakavat tietoa ja näkemyksiä ja asettavat itsensä alttiiksi vuorovaikutukselle. Verkko ja varsinkin some antavat tervetulleen tilaisuuden tinkiä viestinnän muotovaatimuksista vuorovaikutuksen hyväksi.
Kiitos kirjoituksesta!
Kirjoitus- ja muotovirheet voivat tietenkin tehdä koko tekstin ymmärtämisestä vaikeaa, mutta yleensä kyse ei ole siitä. Ne ovat vain tekosyitä sille, ettei edes yritä ymmärtää kirjoittajan viestiä ja asiaa.
Olen yrittänyt itse opetella olemaan tyrmäämättä ihmisten ajatuksia vain siksi, että joku ei osaa esittää sitä täydellisen hiotusti ja hienosti. Ei ole aina helppoa, mutta tätä ajatusta kannattaa minusta pitää mielessä esimerkiksi huonoissa presentaatioissa.
Yritä päästä sanojen ja muodon ohi, yritä ymmärtää.
Puhevikaiset mykkäkouluun
Juuri noin, sisältö on kuitenkin se tärkein asia. Nykyainen blogikirjoittelu on todella virkistävää perinteiden proadcastin lisäksi tai sijaan...
Kiitos, kiitos
En ole saanut yhteenkään blogikirjoitukseeni yhtä paljon kommentteja. Tuli hyvä mieli, kun huomasi, ettei ole ajatuksineen yksin.
Tulen hieman puolustamaan
Tulen hieman puolustamaan tätä suomen kielen lehtoria, joka meille tiedotusopin opiskelijoille pitää mm. tekstinhuollon kurssia ja kielipalautetunteja. Ainakin niillä, missä olen tähän mennessä ollut, on kritiikki ollut aina rakentavaa eikä tylyttävää.
Toimittajaopiskelijoita tietysti opetetaan kirjoittamaan tietyllä, iskevällä ja selkeällä lehtityylillä, mutta tiuhasti kyllä myös muistutetaan, että se on vain yksi tekstilaji muiden joukossa.
Tuossa IL:n jutussa on tosin kyllä hieman tylyttävä meininki, mutta toisaalta olisi sekin ollut aika mahdotonta, jos kielenhuoltaja olisi Vanhasen kirjoitusvirheitä kehumaan käynyt. Toimittaja on itselleen ja aiheelleen sopivat kysymykset kysynyt ja asiantuntija vastannut.
Nimittely on mautonta
Hyvä, että puolustuskin ottaa puheenvuoron.
Minä kritikoin lehtori Auli Kulkki-Niemistä ensisijaisesti tavasta, jolla hän Iltalehden haastattelussa käytti lukihäiriöinen-sanaa. Pidän sitä edelleen mauttomana.
Kiitos Anja!
Minut on jo 60-luvun kansakoulussa todettu "sanasokeaksi" eli lukihäiriöiseksi. Siksi tunnen suurta iloa siitä, että huomasit tämän sinänsä triviaalin jutun oikean loukkauksen. Kiitos siitä!
Riitta Toivonen, lukihäiriöinen tiedotuspäällikkö
Me ollaan sankareita
Lämmin kiitos kommentistasi.
Minun tapaukseni tajuttiin kunnolla vasta kouluajan jälkeen. Sama kannustava äidinkielen opettaja onneksi oli tukenani ja turvani koko oppikouluajan. Laudatur tuli jo ylioppilasaineesta ja hyvin "kirjoituspainotteisesti" reaalista.
Ja tässä sitä on taivallettu viestinnän ammateissa koko ikä
Lähetin muuten Tampereen yliopiston rehtorille, viestintäjohtajalle ja tälle jutussa mainitulle lehtorille asallisen meilin, missä paheksuin Iltalehdessä ollutta nimittelyä + linkin kirjoitukseeni. Eipä ole vastausta näkynyt ei kuulunut.
Kirjoita uusi kommentti