Huono johtaminen katkaisee
kirjoittamisesta parhaan terän

Kuulin taas tarinan johtajasta, joka palautti alaistensa suurella vaivalla uudistamat nettitekstit vanhaan muottiin. Uskon, että tarina oli totta. Niin monia vastaavia tapauksia olen ollut itsekin todistamassa.

Johtajat ja esimiehet eivät kovin usein ehdi kirjoittajavalmennuksiin. Tai jos ehtivät, ne on järjestetty erikseen juuri heitä varten. Yhteistä keskustelua tekstien laadusta ja kirjoitustyön tehosta käydään aivan liian vähän - jos ollenkaan.

Tekstit profiloivat yrityksiä ja yhteisöjä voimakkaammin kuin koskaan ennen. Nettisivuilla ne ovat kaiken kansan ihmeteltävinä. Meilissä meno vasta villiä on. Myös sosiaalisessa mediassa teksti on avainasemassa - heti ajattelun jälkeen.

Älä puutu asioihin,
joita en ymmärrä

Suomalaisessa työelämässä törmää järkyttävän usein sellaiseen käsitykseen, että jokainenhan nyt kirjoittaa osaa. Ikään kuin kirjoitusvalmius olisi vakio.

Asiantuntemattomuutensa kirjallisessa viestinnässä paljastaa pahimmalla mahdollisella tavalla, jos ei näe eroa hyvien ja huonojen tekstien välillä. Taitaville kirjoittajille tuollainen sivistyksen puute on erityisen kiusallista. He tuntuvat usein häpeävän kapulakieltä ihannoivia esimiehiään.

Jonkun pitää uskaltaa kertoa vaikka ylimmälle johdolle asti, millaista tehokas teksti on - sekä tutkimusten että arkikokemusten valossa. Viestinnän ammattilaisille tuo ehkä hieman epäkiitollinen tehtävä luonnostaan lankeaa. Jos heillä ei kantti kestä, ulkopuolisiakin asiantuntijoita voi huutaa hätiin.

Edes esimiesasema ei anna oikeutta puuttua asioihin, joista ei ymmärrä yhtä paljon kuin alaisensa.

Opi oivaltamaan
kapulakielen olemus

Kapulakielestä puhutaan paljon. Mutta kun kysyy, mitä kapulakieli tarkoittaa, ei kunnon vastauksia tahdo löytyä. Kyseessä on aika epämääräinen haukkumasana, jota harva yhdistää omiin raapustuksiinsa.

Wikipedia kuvaa mielestäni kapulakieltä varsin osuvasti:

"Kapulakieli on kuvaannollinen nimitys tarpeettoman vaikeatajuisesta virkakielestä tai muusta kömpelöstä kielestä. Kapulakieli on tavallinen vallankäytön väline: hämärillä ja moniselitteisillä ilmauksilla voi luoda asiantuntevuuden harhakuvan."

Jos tuo ei herätä, voi tukeutua huumorin voimaan. Vitsinä jo vähän vanha Puppulausegeneraattorikin saattaa siinä auttaa. Jospa seuraavaksi uskallettaisiin ottaa hymyssä suin arvioitavaksi vaikka organisaation omat strategiadokumentit.

Kielenraiskaajia
riittää kaikkialle

Kustaa Hulkko kuvaa Suomen Kuvalehden blogissa, miten kauheaa on katsoa, kun hallinto ja yritykset raiskaavat kieltä. Hän nostaa varoittavina esimerkkeinä esiin muun muassa vuodenvaihteessa toimintansa aloittaneet aluehallintovirastot, mutta myös Valion.

Uskon noin yleisesti, että hyvällä saa asioita paremmin eteenpäin kuin pahalla. Kielellisen ilmaisun rappio on kuitenkin edennyt jo niin pitkälle, että huomaan ottavani Hulkon loppuhuipennuksen vähintään puolitosissani:

"Ehdotan että suomen kielen turmelemisesta säädetään rikoslaissa ankara rangaistus. Ja joka ELY-keskukseen voisi perustaa ainakin pari kielipoliisin virkaa."