Huono teksti on tuhlausta
- osa 1

Olen viikon päivät ruotinut Kirjoituskoulu a la Alasillan aamuissa oppihetkissä kirjoittajien koottuja selityksiä.

Kuvittelin, että kirjoittamisesta kiinnostuneilla ihmisillä olisi halua keskustella kehnojen tekstien syistä. Toivoin saavani aikaan ainakin kipakan väittelyn.

Turha toivo! Kapulakielen labyrinteissa ja kirjoitetun viestinnän sekasorrossa viihdytään ilmeisesti niin hyvin, ettei juuri kukaan ole kiinnostunut pyristelemään selvemmille vesille. Vain muutama mallioppilas on peukuttanut tai heittänyt kommentin, pari.

Julkishallinnossa
toivoa paremmasta

Huono teksti ja tehoton kirjoitustyö syövät laatua, tehoa ja tuottavuutta. Kyseessä ei ole yksinomaan eikä edes pääasiassa julkishallinnon ongelma, vaikka yrityksissä ja järjestöissä niin yritetään uskotella.

Kunnissa, kuntayhtymissä ja valtionhallinnossa on joka tapauksessa totinen tarve tehostaa toimintaa. Monta kiveä on vielä kääntämättä.

Kun viestintä kapulakieltä raivaamalla tehostuisi, vaikutus näkyisi suoraan työn tuottavuudessa ja palvelujen vaikuttavuudessa.

Aloitan kolmiosaisen kirjoitussarjani viranomaisteksteistä ennen muuta siksi, että hallinnossa on jo jonkin aikaa näkynyt enteitä paremmasta.

Vuonna 2004 voimaan tulleen hallintolain 9. pykälä velvoittaa viranomaisen käyttämään asiallista, selkeää ja ymmärrettävää kieltä. Valitettavasti tästä niin kuin niin monesta muustakin viranomaisia koskevasta säädöksestä puuttuvat sanktiot.

Toukokuussa 2010 Kotimaisten kielten tutkimuskeskus Kotus vaati virkakielen parantamista seuraavan hallituksen ohjelmaan. Kotus muistutti parannuksen vaativan paitsi tahtoa, myös rahaa. Se Myös huomautti tiedotteessaan, että virkakieli uhkaa pahimmillaan demokratiaa ja oikeusturvaa.

Kotus jatkoi lobbausta muun muassa kyselyllä, jossa se kevättalvella 2011 selvitti, mitä puolueet tekisivät virkakielen parantamiseksi.

Työ tuotti tulosta. Hallitusohjelma lupaa, että lainsäädännön, viranomaisviestinnän ja asioinnin kielen kehittämiseksi laaditaan toimintaohjelma.

Parannus vaatii
aikaa ja asennetta

Tajuan kyllä, ettei virkakieli muutu nopeasti.

Asiaan oli yritetty tarttua jo ennen hallintolain säätämistä, mutta tuloksetta. Valtioneuvosto päätti nimittäin vuonna 1982 toimista viranomaisten kielenkäytön parantamiseksi. Johtoajatus oli silloin, että jokaisen peruskoulun käyneen kansalainen on voitava ymmärtää viranomaisten tekstit.

Valtioneuvoston päätös jäi viime vuosituhannella hurskastelun asteelle kuten jäi sittemmin myös hallintolain 9. pykälä. Viimeksi tällä viikolla olen kirjoittajavalmennuksissa kuullut perusteltavan, miksi hallinnon verkkopalveluissa ei voi muuttaa lakitekstien sanamuotoja.

Vahva traditio ja silkka mukavuudenhalu puoltavat edelleen koukeroista viranomaiskieltä.

Jos ilmaisua on vakava tarkoitus selkiinnyttää, tuhansien ihmisten julkishallinnossa on uudistettava kirjoitus- ja myös ajattelutapaansa. Asenteet ovat vuosien mittaan onneksi jo muuttuneet suotuisaan suuntaan.

Kuka antaa luvan
ajatella ihmistä?

Useimmat virkamiehet osaavat nykyisin jo nauraa omille kielikiemuroilleen. Se lupaa  hyvää. Hymyssä suin on helpompi parantaa tapojaan kuin otsa rypyssä.

Toivoa sopii, että virkakielen uudistusta ei turhaan byrokratisoida. Homman voisi nimittäin hoitaa hyvinkin luovassa hengessä.

En usko, että perinteinen kielenhuolto yksin riittää. Suggestiivisemmat menetelmät toisivat nopeamman ja mikä tärkeintä, pysyvämmän parannuksen.

Tärkeintä on, että virkamiehet oppisivat ajattelemaan tekstiensä lukijoita elävinä ihmisinä. Siihen monet kirjoittajat tuntuvat kuitenkin kaipaavan valtuutusta jostain hyvin korkealta.

Yhä edelleen kelpo virkamiehet pelkäävät joutuvansa lakitupaan, jos eivät julkaise nettisivuilla lakipykäliä sanasta sanaan.

Hypertekstin perusidea on siis vielä vieras. Ensin asiat pitäisi sanoa niin, että kansalaiset ymmärtäisivät. Sitten voisi linkin taakse upottaa sen verran lakitekstiä, ettei juristeillekaan jäisi jupistavaa.