Esimerkki tehoaa
ohjeita paremmin.

Opettaessaan oppii, sanoi jo Seneca nuorempi, joka eli 4 eKr. - 65  jKr. Tuo viisaus nousi vahvasti mieleen, kun Some-kirjoittajien Mestariluokka aloitti maanantaina vuoden mittaisen ohjelmansa.

Kuten arvata saattoi, keskustelua virisi sosiaalisen median strategioista ja -ohjeista.  "On helpompi saada anteeksi kuin lupa", kiteytti yksi osallistujista. Naurunhyrinästä päätellen ryhmä oli löytänyt mottonsa.

Muistelen lukeneeni tuon riemastuttavan ajatelman ensimmäisen kerran Marko Kulmalan kirjasta Hyvä idea ei toimi. Sittemmin sitä on toistettu sosiaalisen median yhteydessä.

Ohjetta ohjeen päälle

Vasta maanantain jälkeen olen alkanut ymmärtää, miten syvällisesti lausahdus kuvaa yleensäkin yritysten ja yhteisöjen viestintää. Vallalla on ohjeistamisen pakkomielle: hyvän viestinnän uskotaan rakentua käskyjen ja kieltojen varaan. 

Viestinnän ohjeet eivät ainakaan kouluttajan kokemuksen valossa ole olleet mikään valtava menestystarina. Esimerkiksi meilikoulutuksissa osallistujien enemmistölle tulee kerran toisensa jälkeen täytenä yllätyksenä, että talossa on olemassa sähköpostiohjeet.

Yhteiset periaatteet, talon tavat, ovat tärkeitä. Yksityiskohtaisista säännöistä sitä vastoin on useimmiten hyötyä vain asioissa, jotkat henkilöstö kokee pulmallisiksi. Kuka meistä lähtee hakemaan kirjallista ohjetta asiaan, josta uskoo ilmankin selviytyvänsä?

Taitoa ja tilannetajua

Menestyksellinen viestintä perustuu vahvaan perusvalmiuteen ja  herkkään tilannetajuun. On vaarallista luulla, että jomman kumman tai molemmat niistä voisi korvata ohjeilla.

Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA julkaisi keväällä raportin Suora yhteys, jonka julkistuksessa nousivat vahvasti esille viestinnän perusvalmiudet. Yritykset tarvitsevat sosiaalisessa mediassa taitavia kirjoittajia ja nopeita kommunikoijia, raportti kertoi.

Taitavaksi kirjoittajaksi tai nopeaksi kommunikoijaksi ei tulla käskyjen ja kieltojen voimalla. Työelämässä olisi jo kiire paikata henkilöstön kehittämisen keinoin eräitä puutteita, joita virallisen koulutusjärjestelmän jäljiltä on jäänyt esimerkiksi luku- ja kirjoitustaitoon.

• Ymmärrämme ehkä luettua mutta emme lukemista.

Lukemistilanteet ja -tavat ovat mullistuneet viime vuosina. Lukemisesta kuten kirjoittamisesta on tullut keskustelun keskeinen väline.

Lukijoista on opittava kilpailemaan ja heitä on pystyttävä palvelemaan. Siinä kysytään aivan erilaista asennetta kuin se, mikä yhä suurelta osin hallitsee työelämän kirjoittajien, jopa esimiesten ja johdon viestintää.

Sosiaalisessa mediassa ei riitä selkeä ja sujuva sanallinen ilmaisu. Yhä enemmän korostuu tilannetaju.

Viestintää on aina

Viestintää voi ja pitää johtaa. Sitä ei voi kuitenkaan lopettaa tai edes keskeyttää. Vaikeneminen se vasta vahva viesti onkin. Viestimme pelkällä olemassaolollamme.

Some-kirjoittajien Mestariluokkaa askarrutti, miten asiantuntijoita voisi rohkaista jakamaan osaamistaan myös sosiaalisen median kanavilla. Eniten varmaan pelottaa asiakkaan kohtaaminen. Miten siihen voisi tukea ja rohkaista?

Tulee mieleen vielä yksi aforismi: "Yksi esimerkki on parempi kuin kaksikymmentä kirjaviisasta ohjetta", neuvoi Roger Asham 1500-luvulla.