Pienestä porukasta voi kasvaa iso joukko.

Päättelin tässä blogissa vajaat kaksi viikkoa sitten, että taksvärkistä tulee totta. Kysymys oli tietysti Terveisiä tietoyhteiskunnasta -kampanjasta. Sen ideana on, että verkkoviestinnän ja ict-alan asiantuntijat lähtevät ensi syksynä vapaaehtoistöihin kouluihin, oppilaitoksiin, korkeakouluihin ja yliopistoihin.

Haasteet pyörivät alkuun vinhasti ja toivat päivittäin uusia ilmoittautumisia. Nyt vapaaehtoisia on varmuudella koossa 32. Ilman muuta sillä joukolla kannattaa lähteä kuljettamaan terveisiä työelämästä opinahjoihin. Paljon kertyy varmasti tuotavaa myös takaisinpäin.

Tällä hetkellä mieltä kieltämättä kaivertaa myös pieni pettymys. Aika monet haasteen saajista ovat jättäneet vastaamatta. Jotkut, tietääkseni tosin hyvin harvat, ovat antaneet kielteisen vastauksen. Näitä haasten hylänneitä on arvioini mukaan enemmistö niistä, joille tiedän kutsun lähteneen. Kaikkia tapauksia en tosin tunne.

Osallistumisen esteet
olisi arvokasta tietää

Kun kysymyksessä on vapaaehtoistyö, pois jäämistään ei tarvitse perustella. Valinta on tosiaan vapaa. Ei olisi asialle edes eduksi, jos talkoisiin lähtisi mukaan väkeä pitkin hampain.

Pienikin porukka voi olla tehokas, kunhan se koostuu iloisesti innostuneista ihmisistä. Pienryhmä saattaa sitä paitsi ajan mittaan kasvaa huomattavan suureksi joukoksi. Tätä kirjoittaessani kampanjan Facebook-sivulla on jo yli 120 fania, vaikka kukaan ei tietääkseni ole aikeissa ajaa esimerkiksi ruohonleikkurilla Helsingistä Rovaniemelle.

Toivon joka tapauksessa, että saisin jonkin kanavan kautta edes hippusen tietoa siitä, millaiset syyt ovat nousseet osallistumisen esteiksi. Kiireet ja vastaavat eivät ole tässä suoraan sanoen kovin kiinnostavia. Haasteen sisältöön mahdollisesti liittyvät ongelmat sitä vastoin olisi hienoa tietää.

• Jos ideassa ja toteutuksessa on mielestäsi olennaista vikaa, kerro ihmeessä.

Ehtisimme ehkä vielä korjata jotakin.

(Palautetta voi lähettää vaikkapa kommentoimalla tätä kirjoitusta. Jos et tahdo mielipidettäsi julkaistavan, sano se selkeästi; näin kommentti jää vain bloggaajan tietoon.)

Kaipaako kampanja
lujaa organisointia?

Olen jo saanut kritiikkiä kampanjan huonosta organisoinnista. Moitteiden osoite on oikea, mutta aihe ehkä hivenen epätarkka. Tarkoituskaan ei ole ollut perustaa muodollista organisaatiota vaan antaa idean kiertää ja kehittyä omalla painollaan - some-hengessä.

Yksi taho, iso koulutusorganisaatio, on jo ilmaissut olevansa alustavasti kiinnostunut ryhtymään organisaattoriksi ja ottamaan projektin tulevaisuudessa siipiensä suojaan.

• Onko jonkin organisaation kanssa liittoutuminen vapaaehtoisten kannalta hyvä ratkaisu?
  
• Vai olisiko idean voima sittenkin spontaanissa "liikehdinnässä"?

Taksvärkkipaikoista
lisätietoa elokuussa

Osa vapaaehtoisista on ollut huolissaan siitä, löytyykö taksvärkkipaikkoja riittävästi. Varmasti löytyy.

Kun koulutyö ja opiskelu taas elokuussa käynnistyvät, otamme yhteyttä opettajiin. Jo nyt meillä on useita lupauksia siitä, että vierailukutsuja kyllä järjestyy.

Tarkoitus on, että pestuupaikkana toimii kampanjan Facebook-sivu. Siellä päivittyy sekä vapaaehtoisten että taksvärkkipaikkojen lista. Samalle sivulle ilmestyvät toivottavasti aikanaan tiedot myös siitä, että työ ja tekijä ovat kohdanneet.

Toivottavasti vapaaehtoiset kertovat Facebookissa ja mielellään tietysti muillakin kanavilla aikanaan myös taksvärkkipäiviensä kokemuksista.

Luvassa jo yli
30 kohtaamista

Mikään ei estä värväämästä vapaaehtoisia lisää vielä kesälomakauden jälkeen. Helppo on kuvitella, että monelta alkaa juhannuksen lähestyessä olla energia vähissä.

Vaikka vapaaehtoisten joukko ei kasvaisi enää yhtään, tulokseen voi olla tyytyväinen. Jos jakaudumme tasaisesti eri paikkoihin, yli 30 koulua, oppilaitosta, korkeakoulua tai yliopistoa saa yhdelle tai useammalle ryhmälle vieraan suoraan työelämästä.

Opiskelijat ja heidän opettajansa voivat tuskin koskaan tavata liikaa työelämässä toimivia. Asiat, joista menemme syksyllä kertomaan ja kuulemaan, voisivat tuskin olla ajankohtaisempia. Erilaisissa opinahjoissa jos missä rakennetaan suomalaisen tietoyhteiskunnan tulevaisuutta.

30 kohtaamista on kokeilulle ehkä oikein sopiva määrä. Aika näyttää, jääkö niistä pysyvää jälkeä. Esimerkiksi jonkinlainen kummikoulusysteemi voisi edistää hyvin niin työelämän kuin koulutusjärjestelmän etuja.

Olen varma, että olemme oikealla ja tärkeällä asialla.