Ilman muuta olen mukana tässä terveisiä p... eikun tietoyhteiskunnasta :-) Tuskasi tunnen: arrmon vuonna 1993 kun Suomen Akatemialle tuottamani interaktivinen ja Sampo Karjalaisen (sic!) upeasti animoima ilmastomuutoksesta perustietoa opettava teos Interaktiivinen Ilmakehä  ilmestyi, tarjosimme sitä ilmaisena opetusministeriölle. Olisivat saaneet sen vapaasti jakoon joka kouluun ja minne vain. Ei kiinnostanut. Rouva ylitarkastaja tai mikälie komea titteli, joka siellä silloin valtaa käytti, oli oikein tyypillinen paskantärkeä byromaani, jolle oli tärkeämpää oman hiekkalaatikkonsa varjelu ja poliittinen supattelu kuin suomalaisten lasten kasvattamisen jalo asia. Olenko katkera. En, mutta vieläkin pirun vihainen.

Sama laulu jatkui koko 90-luvun. Opetushallinto survoi rahaa nollahankkeisiin ranteet risoina. KUkaan ei kuunnellut järjen ja ammattilaisen ääntä. Ehkä siksi, että se ääni sattui aina välillä sanomaan näille paskiaisille suoraan, mistä kana kusee. Onneksi olen siitä kaikesta helvetin kaukana.

Silti surettaa lukea, että mikään ei ole muuttunut. Ravattuani ilmaiseksi puhumassa yhdessä sun toisessakin oppilaitoksessa 15 vuotta, tuli selleinen olo, että antaa olla. Ei paska pöyhimällä parane.

Mutta silti. Jos joku haluaa kuulla meikäläisen mietteitä, olen edelleenkin valmis kuin Melperi sotaan. Ikusesti naiivi ja yllytyshullu kun olen. Ja uskon, että lopultakin asiat menevät eteenpäin ja kehittyvät paremmiksi.

T.

Jussi

Vastasinkin jo Twitterissä, peräti kahdella tviitillä. Moisesta innosta voi syyttää ylivilkasta Essi-mäyristä (10 kk), joka halusi leikkiä ja tönäisi minua väärällä hetkellä :)

Minulla on mielessä kaksikin koulutuspäivää, joista voisin antaa kohdeorganisaation valita.

Mahtava idea, Anja.

Kiitos Anja, blogisi sai minut todella hyvälle tuulelle. En ole suoranaisesti mukana opetustyössä, mutta kiinnitin huomioni enemmän siihen, miten kiukun kautta käsittelit asiaa ja hait ongelmalle ratkaisua. Tähän on helppo lähteä mukaan. Uskon, että intoa ja ihmisiä löytyy, jotka vastaavat haasteeseesi.

Sain haasteen Outi Lammilta facebookin kautta ja tietenkin olen mukana! Asia on tärkeä ja uskon, että tämä voi olla sopiva herätys monelle.

On tosi outoa, että tällaiseen täkyyn ei takerruta! Jos minä olisin... mutta kun en ole.

Muutamia vuosia sitten rakennettiin supersuuri ja superhieno lukio, jota etukäteen mainostettiin mm. moderniksi tiede- ja tietoyhteiskuntapainotteiseksi, edellä aikaansa jne. Rakennukseen suunniteltiin sisäisiä ja ulkoisia verkkoja ja laajakaistavaltaväyliä niin, että niitä riittäisi hattuhyllyllekin. Jokaisessa luokassa tietysti tietokoneet ja yksi iso tila suunniteltiin kaikille vapaasti käytettäväksi tietokonetilaksi: 40 masiinaa ja melkein ympäri vuorokauden auki.

40 tietokonetta lepäsi pakkauksissaan siivouskomeroissa kolme vuotta. Missä sinä aikana siivousvälineitä pidettiin ja mitä 40 koneelle lopulta tapahtui, en tiedä. Ainakaan varmasti.

Sain Perttu Tolvaselta puolestani haasteen ja lupaan kertoa sitten, kun olen päässyt sen lunastamaan.

Oma kokemus tästä samasta asiasta on johtanut selkeisiin toimiin: koska alan oppilaitoksissa ei ollut ajantasaista ja osuvaa tulevaisuuden verkottuneeseen journalismiin tähtäävää koulutusta, Yle perusti itse Metropolian kanssa SOMAkoulutus-ohjelman, joka jatkuu syksyllä SOMA3 - ja SOMA4-kurssien merkeissä.

Ja mitä oppimateriaaleihin tulee, Marylka Yoe Uusisaaren kanssa tekekillä olevalla Löydy -kirjallamme pyrimme vastaamaan näihin haasteisiin. Eli rintamatovereina tässä urheasti, lippu korkealle Anja vaan!

Oskari Uotinen In Flow'sta haastoi minut. Lähden mukaan vähän pitkin hampain, koska en varsinaisesti ole kouluttaja. Haastan mukaan Cristina Anderssonin Develorista ja Marko Sykön Promener Oy:stä.

Hyvä idea, täytyyhän tällaiseen lähteä mukaan. Voin puolestani haastaa Johanna Janhosen Ambientiasta ja Katri Lietsalan Gemilosta.

Koulumaailmassa tulisi opettaa nykypäivän tapa toimia, kerätä ja jalostaa informaatiota ja oppia tarpeen mukaan. Ehtivät hyvin sitten työelämässä oppia vanhan tehottomamman tavan. ;)