Vihainen kansalainen kysyy -
kuuleeko hallinto vai huijari?

Alkaa huolestuttavasti vaikuttaa siltä, että kirjoitan tässä vanhassa tutussa ja turvallisessa blogissani kohta vain uuden blogin aiheuttamista traumoista. Edellisen kerran postasin samoista asioista vain pari päivää sitten.

Tasan kaksi viikkoa sitten avaamani Sydän paikaltaan -blogi on synnyttänyt enemmän kiinnostusta kuin hurjimmissa unelmissani osasin kuvitella. Kiinnostuksen laatu vain on ollut paikoitellen kaikkea muuta kuin toivotunlaista.

Kun trolliepäilyt näyttävät elävän, ajattelin raportoida omista "tutkimuksistani". Näin on helpompaa kuin vastata jokaiselle erikseen. Kaikille yhteydenottajille kuitenkin lämmin kiitos! Hienoa, että blogini kohtalo kiinnostaa.

Törkyä joka tuutista

Sisällöltään ja sävyltään kokolailla älytön kommentointi alkoi varsinaisesti vajaa viikko sitten. "Sosiaalityöntekijöinä" ja "Alan miehinä" esintyneet kirjoittelivat hämmästyttäviä kommenttejaa ensin blogiin. Osansa saivat minun tekstini, samoin kehitysvammaisen sisareni maalaukset. Turpiin tuli myös muutamalle asialliselle kommentoijalle.

Ensimmäisestä hetkestä mielessäni heräsi epäily: Voiko tämä olla totta? Ajattelin kuitenkin katsoa, mihin tilanne kehittyisi. Pakko tunnustaa, että ajattelin asiattomuuksien ajavan nopeasti myös asiallisia ammatti-ihmisiä kommentoimaan - jopa omalla nimellään. Se oli paha laskuvirhe.

Trolliepäilyjäni hälvensi se, että aloin saada suunnilleen yhtä aikaa myös samansisältöistä sähköpostiviestejä. Blogin profiilitiedoissa on yksityinen meiliosoitteeni.

Meilit oli lähetetty muutaman kunnan sähköpostiosoitteesta. Tosin tätäkin jouduin välillä epäilemään.

Kuvioon kuului myös nimetön puhelinsoitto keskellä yötä. Se jäi onneksi lajissaan ainoaksi.

Omituista psykologiaa

Lauantain mittaan trolliepäilyt voimistuivat uudelleen. Kommentteja lähetti kaksi psykologia, jotka muun muassa suosittelivat minulle psykiatrista hoitoa. No - olisihan sekin varmaan elämänkokemuksen kannalta mielenkiintoista.

Iltaan mennessä kommentin ehti lähettää myös kaksi asiallisesti esiintynyttä psykologia, joista toinen kertoi, että häntäkin oli värvätty kampanjaan mukaan. Sekin kommentti olisi tietysti saattanut olla osa samaa häiriköintiä.

Myöhään lauantai-iltana soi puhelin. Soittaja oli tuttavantuttava, ammatiltaan psykologi, joka kertoi saaneensa numeroni yhteiseltä tutulta. Hänkin kertoi saaneensa värväyssoittoja.

Tarkistin numeropalvelusta, että soittaja oli sen niminen kuin sanoi. Soitin sunnuntaina myös yhteiselle tutulle.

Osa meileistä aitoja

Kysyin Facebookissa, onko kenelläkään kokemusta väärennetyistä meileistä - siis siitä, että lähettäjänimenä näkyy joku muu. Arttu Raittila vastasi ja kertoi, ettei kyseessä ole kovinkaan vaikea temppu.

Maanantaina soitin kahteen eri kuntaan - yhdelle henkilölle kumpaankin. Kerroin, että oli herännyt epäily heidän sähköpostitiliensa väärinkäytöstä. Tuskin olen koskaan toivonut niin vilpittömästi, että paljastuisi rikos. Niin ei kuitenkaan käynyt. Kumpikin henkilä myönsi - minun arvioni mukaan hieman nolostuneena - lähettäneensä viestit.

Enempiin tutkimuksiin en ryhtynyt. Teoriassa on siis yhä mahdollista, että törkykirjoittelijoiden joukossa on myös huijareita. Minusta se alkaa kuitenkin olla melko yhdentekevää.

Onko parempi vaieta?

Enemmän kuin mahdollsiten trollien  moraali minua kiinnostaa tällä hetkellä sosiaalialalla työskentelevien ammattietiikka.

Olen ilomielin julkaissut tällä viikolla blogissani jokaisen suurin piirtein asiallisen kommentin, jonka kehitysvamma-alan ammattilaiset ovat lähettäneet. Niitä ei todellakaan ole ollut tungokseen asti. Virkakoneiston mielestä vaikeneminen on ilmeisesti yhä kultaa.

Blogistani on tieto paitsi esimerkkikunnassa, myös

• Hämeen vaalipiirin kaikilla kansanedustajilla
• eduskuntapuolueiden puheenjohtajilla ja puoluesihteereillä; tosin kaikille ei meiliä saanut läpi
• Kuntaliitossa
• sosiaali- ja terveysministeriössä
• Terveyden- ja hyvinvoinnin laitoksessa
• Uudenmaan ja Hämeen kunnille vammaispalveluja tuottavassa Eteva kuntayhtymässä.  

Harvalukuiset vastaukset yhteydenottoihin olen raportoinut Sydän paikaltaan -blogiaa.

Käytä mielikuvistustasi

Minun keinoni viranomaisten ja poliitikkojen herättelemiseksi alkavat olla vähissä. Vetoankin nyt niihin lukijoihin, jotka jakavat huoleni hallinnon välinpitämättömyydestä.

• Pystytkö kuvittelemaan, että itselläsi on vammainen, vanha tai pitkäaikaissairas omainen, joka tulee katoinkohdelluksi?
  
  
• Tai riittääkö mielikuvituksesi siihen, että itse joskus voisit olla heikoilla ja yhteiskunnan avun tarpeessa?

Jos pystyt samastuman sisareni tilanteeseen, otapa omat kontaktisi käyttöön ja patista asiallisia virkamiehiä ja/tai päättäjiä kommentoimaan Sydän paikaltaan -blogia.

En kuvitellut, että uudesta blogistani tulisi merkitykseltään kovin kauaskantoinen. Suomalainen julkishallinto on tehnyt siitä harkitsemattomuuttaan vähintäänkin mielenkiintoisen ennakkotapauksen.

Jos vaikenemisen muuria ei nyt saada murtumaan, moni löytää tämän tapauksen viellä katkeralla tavalla edestään.