Kirjoitusvalmennusta saattaisi
kaivata miljoona suomalaista.

Bloggasin pari päivää sitten Tietoviikon jutun innoittamana sosiaalisen median varjopuolista yrityksissä. Yhtenä niistä nostin esiin sen, että yhä suurempi osa viestinnästä perustuu tekstiin.

Twitterissä Harto Pönkä heitti lyhyen kommentin: "Tekstiviestinnässä on paljon etujakin." Hyvä huomautus.

Kysymys ei tosiaan ole siitä, että teksti olisi jotenkin huono tapa ilmaista ja välittää asioita. 

Esimerkiksi dokumentoinnissa tekstillä on edelleen vahva asema. Myös sen juridinen painoarvo on suuri. Monet pystyvät kirjoittamalla kirkastamaan omia ajatuksiaan, vaikka tekstiä ei koskaan kukaan muu lukisikaan. Parhaiden kirjoittajien tekstit tarjoavat viihdyttäviä tai taiteellisesti nautinnollisia lukukokemuksia.

Ei ole mitään syytä ryhtyä romuttamaan tekstin asemaa. Sen ylivallasta on kuitenkin tarpeen keskustella. Myös puhe ansaitsee puolustusta.

Vuorovaikutus
sujuu puhuen

Useimmille teksti on puhetta vaikeampi tapa ilmaista itseään. Erityisen hankalasti tekstin avulla näyttää sujuvan vuorovaikutus, jossa on mukana tunnetta ja tulkinnanvaraa.

Yksisuuntaiseen tiedonjakeluun tekstin on ajateltu taipuvan paljon helpommin. Tuossakin käsityksessä tosin on tainnut olla mukana toiveajattelua.

Internetin aikakaudella tekstin määrä on moninkertaistunut. Yhä laajemmat sisällöt ovat tulleet yhä suurempien ihmisryhmien ulottuville. Aina vain useampien asioiden on uskottu hoituvan tekstin voimalla.

Uuden mausteen tekstin voittokulkuun on tuonut sosiaalinen media.

Tietotyö paljolti
tekstin varassa

Miten suuri osa suomalaisista mahtaa tehdä työtä, jossa tarvitaan välttämättä kohtalaista kirjoitustaitoa: valmiutta tuottaa sujuvasti selkeää tekstiä?

Ainakin niin sanotussa tietotyössä kirjoitustaitoa voinee pitää välttämättömyytenä. Sähköposti ja nyttemmin myös sosiaalinen media ovat tosin liittäneet tekstin yhä useampien työhön tai muuhun arkielämään.

Raimo Blom, Harri Melin ja Pasi Pyöriä määrittelivät artikkelissaan tietotyöläisiksi seuraavat palkkatyöntekijät:

1. tietotekniikkaa työssään käyttävät
2. ne, joiden työ edellyttää suunnittelua tai ideointia
3. ne, jotka ovat suorittaneet vähintään ylemmän keskiasteen ammattitutkinnon.

Atk:n käyttäjiksi kirjoittajat laskevat ne, joilta puuttuu joko toinen tai molemmat jälkimmäisistä kahdesta määreestä

Perinteisiksi työntekijöiksi jäävät luokittelussa ne, jotka eivät käytä työssään lainkaan tietotekniikkaa.

• Tietotyön lumo ja realiteetit - artikkeli Yhteiskuntapolitiikka-lehdessä 5/2000.

Työllisiä oli viime vuonna Suomessa liki 2,5 miljoonaa. Vaikka miten varovaisesti arvioisi, työssään kirjoitustaitoa tarvitsevia täytyy olla miljoonan verran.

Yksin virkakielessä
hurja raivausurakka

Kotimaisten kielten tutkimuskeskus vaati hiljattain, että seuravassa hallitusohjelmassa otettaisiin kantaa virkakieleen. Se kun uhkaa tiedotteen mukaan jopa demokratiaa ja kansalaisten perusoikeuksia.

Kannanotto oli todella aiheellinen. Harvaa lakipykälää rikotaan yhtä surutta kuin hallintolain määräystä hyvästä kielenkäytöstä.

Kun julkisesti käytetyn kielen on annettu iät kaiket rauhassa rappeutua, edessä on valtava työmaa. Yksinomaan virkakielen tervehdyttäminen vaatii sekä taloudellisesti että henkisesti uskomattoman paljon.

Yritykset eivät kaikin osin viljele yhtään sen parempaa kieltä kuin hallinto. Myös ne pitäisi saada kiinnostumaan henkilöstönsä kirjoitustaidosta.

Kun sosiaalinen media varmasti vahvistaa asemiaan, hyvän tekstin vaatimus vain korostuu. Huolestuttavaa ei ole tekstin määrä sinänsä, vaan huonon tekstin kohtuuton osuus.

130. postaus
tänä vuonna

Naputtelen tässä sattumalta Vaikuttavaa!-blogin 130. kirjoitusta vuoden alusta lukien. Tahti on hieman hiipunut kevään ja kesän tullen, kuten 100. kirjoituksessa vapunpäivän iltana ennustin.

Etenkin lauantaipäivinä lukijoita on tilastojen mukaan ollut viime aikoina sen verran vähän, ettei ehkä kannattaisi kirjoittaa. Kannattaa-verbiä pidän kuitenkin kirjoitustaidon kehitykselle aika vaarallisena. Jos kirjoittaa vain silloin, kun se tuntuu kannattavalta, tuskin pääsee kovin pitkälle.

Blogi on minulle kirjoittamisen harjoitusareena. Tärkeintä ei ole blogitekstien täydellinen laatu vaan niiden vaikutus muihin, suoraan työhöni sisältyviin teksteihin.

Ahkera bloggaus on tehnyt muusta kirjoitustyöstäni tuskattomampaa. Suosittelen samaa harjoittelumenetelmää muillekin.