Riskien kiisto sytyttää
vastustajien kiihkon.

Yhteisöpalveluilla on yritysympäristössä myös pimeät puolensa, Tietoviikko.fi muistuttaa. Keskeisimpiä niistä ovat loppuunpalaminen ja infoähky.

Loppuunpalaminen seuraa siitä, että työtehtävät ulottuvan kaiken muun lisäksi myös yhteisöllisyyden ylläpitoon.

Infoähky syntyy, kun seuraa jatkuvasti useaa tietolähdettä. Tieto päivittyy liian nopeasti, jotta kaiken ehtisi omaksua.

Juttuun on antanut aiheen Bostonissa pidetty Enterprise 2.0 -konferenssi, josta raportoinutta InfoWorld-julkaisua Tietoviikko siteeraa.

Alcatel-Lucent -yhtiötä edustaneet puhujat nostivat konferenssissa esille myös kaksi sellaista uhkaa, joita Tietoviikko luonnehti loppuunpalamista ja infoähkyä odottamattomammiksi:

• Eristäytyneisyyden tunne lisääntyy.
• Aktiivisimmat ja äänekkäimmät henkilöt nousevat asiantuntijan asemaan.

Some saattaa uuvuttaa

Työuupumus on turhankin tuttu ilmiö myös suomalaisessa työelämässä. Päättäjät vaativat työurien pidentämistä. Etenkin ikääntyvät ihmiset taas kokevat mittansa täyttyvän uusien vatimusten loputtomasaa paineesaa.

Töissä on vielä niitä, joiden uran alussa toimistotyön tärkeitä välineitä olivat lankapuhelin, teleks, mekaaninen kirjoituskone ja sprii- tai vahasmonistin. 1980-luvulla alkoivat yleistyä faksit ja henkilökohtaiset tietokoneet.  1990-luvun loppuun mennessä kännykät olivat arkipäivää. Saman vuosikymmenen puolivälistä työpöydille rupesi ilmestymään internet-yhteyksiä.

Niin paljon hyötyä ja iloa kuin teknologia on tuonut, se on aiheuttanut myös stressiä. Vuosi vuodelta voimakkaammaksi on käynyt vaatimus siitä, että ihmisen pitää olla aina tavoitettavissa.

Henkisesti uupuneelle ihmiselle melkein mikä vain voi olla viimeinen pisara. Kyllä sen saattaa kuvitella olevan myös sosiaalinen media, jos siihen osallistumisesta tulee taas yksi uusi työvelvollisuus lisää kaikkien vanhojen jatkoksi.

Väsymisen riskiin kiinnittää muuten huomiota myös tuore Sosiaalisen median mahdollisuudet hallinnolle -katsaus. Siihen sisältyvä Virkamies verkossa -huoneentaulu päättyy seuraavasti:

"Suojele vapaa-aikaasi – työt eivät tekemällä lopu netissäkään."

Ihmisellä tarve oivaltaa

Infoähkystä on puhuttu ja kirjoitettu jo vanhan vuosituhannen puolelta alkaen. Ongelmaa ei aiheuta se, ettemme tahtoisi uutta tietoa. Hankalaa on, että aika ja omaksumiskyky eivät tunnu riittävän kaikkialta tulvivan, usein jalostamattoman datan käsittelyyn.

Omaksuminen ei ole vain sitä, että muistaa kuulleensa, nähneensä tai lukeneensa. Tarvitsisimme aikaa ja rauhaa myös arviointiin, erittelyyn ja ovialluksiin.

Itsellänikin on kokemusta siitä, että olen ajoittain asettunut liian monen kanavan ristituleen. Esimerkiksi Twitterissä virtaavia, sinänsä mielenkiintoisia linkkejä ei tunnu mitenkään mahdolliselta vilkuilla edes päällisin puolin. Kun tahtoisi mutta ei ehdi, turhautuminen uhkaa.

Koko internetin aikakauden on ollut nähtävissä se, että raakatiedon jalostaminen käy päivä päivältä tärkeämmäksi. Sosiaalinen media keskusteluineen voi olla siinä urakassa myös suureksi avuksi.

Puhe tekstiä rikkaampaa

Tietoviikko kertoo Alcatel-Lucentin sosiaalisen median taktikon Greg Lowen kiinnittäneen huomiota siihen, että yhä suurempi osa viestinnästä yritysten sisällä hoidetaan tekstillä:

"Saattaa tulla tunne, ettei ole yhteydessä kehenkään eikä työkavereita kohtaan synny toveruutta."

Huomio on oikea, mutta ei minusta odottamaton kuten Tietoviikko väittää. Jo vuosikaudet on sähköpostin yhteydessä puhuttu siitä, miten viestinnän painopiste siirtyy puhutusta ja kuullusta kirjoitettuun ja luettuun. Siinä ovat vaarassa kadota vivahteet, palaute ja aito yhteys ihmisten kesken.

Vähitellen opimme varmasti viestimään kirjoittaen yhä elävämmin ja monivivahteisemmin. Sosiaalisen median monet muodot tekevät meiliä paremmin oikeutta rikkaalle inhimilliselle vuorovaikutukselle.

Toistaiseksi teksti on somessakin usein vain kasvokkain kohtaamisten köyhä korvike.

Äänekkyys voi sokaista

Neljäs yhteisöllisyyden pimeistä puolista on Tietoviikon jutun mukaan se, että aktiivisimmat ja äänekkäimmät keskustelijat nousevat asiantuntijan asemaan. Alcatel-Lucentin edustajat varoittelivat Enterprise 2.0 -konferenssissa:

”Kannattaa varoa niitä, joilla on enemmän aikaa puhua kuin oikeaa tietoa asioista.”

Ongelma ei liene aivan outo Suomessakaan. Etenkin sosiaaliseen mediaan liittyviä ostopalveluja hankkiessaan yritysten ja yhteisöjen kannattaa selvittää, mistä kunkin ulkoisen toimittajan asiantuntemus on kotoisin. Yksityinen harrastustoiminta riittää  harvoin jos koskaan yksin pätevöittämään yrityskonsultin työhön - millään erikoisalalla.

Entä yletön myönteisyys?

Mielessäni on viime aikoina pyörinyt usein myös viides riski, jota Tietoviikon jutussa ei tullut esiin. Suomi-Twitterissä sitä vastoin on taidettu joskus sivuta yletöntä positiivisuutta.

Sosiaalisessa mediassa kohtaa enemmän myönteistä asennetta kuin perinteisessä uutismediassa. Luen sen somelle ja sen aktiivikäyttäjille 90-prosenttisesti plussaksi. Onhan sitä paitsi Facebookin viharyhmissä ja muissa ääri-ilmiöissä paljon tasapainoitettavaa.

Ei siis pahaa sanaa aidosta positiivisuudesta. Sillä ei kuitenkaan pitäisi olla mitään tekemistä kritiikittömyyden kanssa.

Sosiaalisessa mediassa näkee esimerkkejä katteettomista kehuista, jotka eivät sovi yrityselämään eivätkä etenkään asiantuntijan rooliin. Jos esimerkiksi ylistää kaverinsa kirjan tai muun hengentuotteen maasta taivaaseen vain siksi, että se on kaverin tekemä, ajautuu vaarallisille vesille. Ellei tahdo julkisesti moittia, viisainta olla hiljaa.

Uskottavassa arvioinnissa on yleensä mukana sekä kiittävää että korjaavaa ainesta. Sosiaalinen media on sitä vahvemmilla, mitä avoimemmin sen omissa aktiivipiireissä kyetään suhtautumaan paitsi mahdollisuuksiin, myös riskeihin.