Kotus huutaa maan
hallitusta apuun.

"Virkakielen selkeyttäminen on saatava poliittisen päätöksenteon asiaksi. Vuonna 2004 voimaan tulleeseen hallintolakiin sisältyy hyvän kielenkäytön vaatimus. Se on vihdoin vietävä käytäntöön. Tähän tarvitaan paitsi poliittista tahtoa myös rahaa."

Noin jämäkkä ja äkkiseltään järkevältäkin vaikuttava vaatimus löytyy Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen Kotuksen tiedotteesta.

Varoitan kuitenkin, että saatan tarkistaa vaikutelmaani ennen kuin tämä kirjoitus päättyy.

On aikakin jonkin arvovaltaisen tahon vaatia, että suomalainen virkakoneisto alkaisi ottaa hallintolain yhdeksäs pykälän edes jossain määrin tosissaan. Sen mukaanhan viranomaisen on käytettävä 
asiallista, selkeää ja 
ymmärrettävää kieltä.

Kirjoitetun viestinnän kouluttajat ja konsultit ovat asiasta aika ajoin huomautelleet, mutta meidän sanamme ei paljon paina. Kuuroille korville ovat usein kaikuneet myös hallinnon omien viestintäammattilaisten kannanotot.

Entä jos voimassa
olisi nollatoleranssi?

Kirjoitin tässä blogissa maaliskuussa, että hyvän kielenkäytön vaatimus on Suomen eniten rikottu lakipykälä:

Edes autohurjastelijat eivät ehdi rikkoa nopeusrajoituksia yhtä ahkerasti kuin viranomaiset hallintolain yhdeksättä pykälää.

Onneksi rangaistukseksi ei ole säädetty vankeutta. Muutenhan meillä olisi tuskin yhtään virkamiestä vapaalla jalalla. Nyt he ovat vain virkakielen vankeja."

Vaikka en vielä ole oppinut pitämään mielipiteen muuttamista syntinä saati rikoksena, tunnen epämääräistä ylpeyttä, että olen edelleen samaa mieltä.

Nollatolernassi on ajatusleikkinä mielenkiintoinen. Sitähän näyttää olevan nykyisin muodikasta tarjota ratkaisuksi melkein mihin tahansa pulmaan.

Monien tekstien asiallisuus, selkeys ja ymmärrettävyys ovat tietenkin oikeassa elämässä kiistanalaisia. Enemmän kuin tarpeeksi löytyy myös kiistattomia esimerkkejä siitä, että ilmaisu ei ole lainkaan selkeää eikä ymmärrettävää, jolloin sitä ei voi pitää myöskään asiallisena.

Kieliongelma uhkaa
yksilön oikeusturvaa

Tiedote puuttuu julkisuudessan viime aikoina olleisiin nimiongelmiin. Sellaiset nimet kuin Destia, Stroke Unit ja Pohjois-Suomen aluehallintovirasto eivät Kotuksen mielestä täytä hyvän kielen vaatimuksia.

"Nimiasia on tärkeä yksityiskohta, ja se kertoo julkisessa hallinnossa vallitsevista kieliasenteista ja syvemmistä ongelmista. Nämä ongelmat konkretisoituvat kansalaisen arjessa mm. virkatekstien mutkikkuutena, raskaina virkerakenteina ja vaikeina sanoina."

On hienoa, että Kotus liittää hyvän kielenkäytön vaatimuksen laajoihin ja merkittäviin yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Virkakielen vaikeaselkoisuus on tosiaan merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Pahimmillaan virkakieli on tiedotteen mukaan uhka kansalaisten oikeusturvalle ja demokratialle.

Voi tietysti kysyä, että miten niin pahimmillaan? Virkamiesten munkkilatina uhkaa ainakin oikeusturvaa joka ainoa päivä - ehkä demokratiaakin.

Uskaltaisiko uskoa
poliittiseen tahtoon?

Kotus on oikeassa siinä, että  tarvitaan paitsi poliittista tahtoa myös rahaa, jotta hyvän kielenkäytön vaatimus viimein saataisiin vietyä käytäntöön. Kysymys ei todellakaan ole pienestä eikä halvasta savotasta.

Merkittävät edistysaskeleet edellyttävät satumaista määrää työtunteja ja reilua koulutuspanosta. Vaikea virkakieli ei kumpua vain tietojen tai taitojen pikku puutteista. Myös asenteita ja koko kulttuuria on uudistettava.

Oikea osoite vaatimuksille on varmasti maan hallitus. Kotuksen mielestä seuraavan hallituksen ohjelmaan pitää ottaa myös virkakielen parantamisen näkökulma. Hallitusohjelmaan olisi paikallaan sisällyttää ”Virkakielen politiikkaohjelma”, tai virkakieleen olisi muuten kiinnitettävä huomiota hallitusohjelmaa valmisteltaessa, tiedotteessa sanotaan.

Kun kuulen sanan politiikkaohjelma, mieleeni hiipii ikävä epäilys. Olen lukenut muutamaan politiikkaohjelmaan liittyneitä tekstejä enkä jaksa uskoa edes kirjoittajien ymmärtäneet tarkalleen, mitä niissä on ollut tarkoitus sanoa. Kun epäilyksen siemenen päästää itämään, se alkaa kasvaa: Onko poliitikoissa - vähintään virkamiesten veroisissa kapulakielen kieputtajissa - mitään toivoa?

Tarkistan mieluusti kantaani ja luovun kaikista epäilyistä heti, kun siihen on edes pieniä perusteita. Puoluejohdon nuorennusleikkauksiin suunnilleen kaikilla poliittisilla tahoilla voi sisältyä mahdollisuus.

Rohkea kannanotto
ansaitsee kiitoksen

Epäilen, että palaan pohdiskelemaan virkakielen taustoja ja ilmenemismuotoja jo lähipäivinä. Se ei kuitenkaan tarkoita, että vähättelisin nyt julkistettua kannanottoa.

Kotus on opetusministeriön alainen tutkimuslaitos - siis osa valtion organisaatiota. Sen kuten tosin monen muunkin valtion viraston ja laitoksen yllä on leijunut saneerausuhka, joka konkretisoitui opetusministeriön työryhmän selvitykseen tämän vuoden tammikuussa.

Esillä on ollut, että Kotuksen henkilöstöä pitäisi vähentää kolmanneksella seuraavan viiden vuoden aikana. Tätä taustaa vasten joku voisi ehkä nähdä tuoreen tiedotteen kostonsävyisenä älähdyksenä. Minusta kyseessä on henkistä ryhtiä osoittava avaus, jollaisia julkisen sektorin omasta piiristä soisi nousevan paljon enemmän.

Kotuksen tehtäviin kuuluu vaalia hyvää kieltä. Siihen tehtävään luontuu hyvin vaatimus siitä, että viranomaiset alkavat ilmaisussaan viimein noudattaa  jo vuosia voimassa ollutta lakia.