Selkeys ja kiinnostavuus erottavat
parhaat tekstit keskinkertaisista.

Kirjoitin tammikuun alussa tähän blogiin jutun Teksti, tekstiä, enemmän tekstiä. Jo sitä ennen ja etenkin sen jälkeen olen pohtinut aika paljon tekstin määrää verkossa.

Tällä hetkellä ajattelen, että taitavimmat tekstintekijät osaavat kirjoittaa sekä erittäin lyhyesti että melko pitkästi mutta aina selkeästi ja kiinnostavasti.

Kun netti noin 15 vuotta sitten alkoi asettua arkeemme, monet kokivat ruutulukemisen hankalaksi. Vaikka yksilön kokemus oli subjektiivinen, hankaluus oli objektiivinen tosiasia.

Samaan aikaan tarjolla olevan tekstin määrä alkoi kasvaa käsittämättömällä vauhdilla. Kovimmaksi valtiksi nousi ensin tekstin lyhyys. Vähitellen ymmärrettiin vaatia myös silmäilyä tukevaa rakenteellisuutta:

• lyhyitä kappaleita
• tiheää väliotsikoita
• allekkain aseteltuja luetteloita
• avainsanoihin sijoitettuja linkkejä
• harkittuja korostuksia kuten sanojen lihavointia.

Kaikille ilmavuuden ja rytmikkyyden vaatimukset eivät ole vieläkään menneet perille. Ei oivalleta, että lukijan saa pitkästymään jo parilla kolmella harmaalla kappaleella - kuten kuvasta näkyy.

Lukija on kuningas

Hakukoneoptimoinnin myötä alkoi vähitellen levitä oppi, jonka mukaan ei ole kovin suuri synti kirjoittaa verkkoon pitkästi. Jotkut ovat löydettävyyden nimissä suorastaan vaatineet pitkiä tekstejä.

Verkkotekstit pitää kieltämättä kirjoittaa paitsi lukijoille, myös Googlelle. Mutta tärkeysjärjestys on edelleen sama vanha: ensiksi on ajateltava eläviä ihmisiä, sitten vasta koneita.

Yksinomaan Googlen ehdoilla tehdyt tekstit takaavat osuman, mutta eivät välttämättä muuta. Tolkuton toisto esimerkiksi karkottaa lukijat. Liiaksi hakukoneelle kirjoitettu teksti voi vaikuttaa jopa päinvastaisesti kuin kirjoittaja on tarkoittanut.

Lyhyys ei yksin riitä

Suurin osa verkkokirjoittamisen suomalaisista asiantuntijoista ja etenkin valistuneista harrastajista näyttää ja kuuluu vannovan yhä lyhyyden nimeen. Korostus on johtanut teksteihin, joita on äärettömän raskas lukea.

Lähes satunnaisotannalla löysin Microsoft.fi -palvelusta kuvaavan esimerkin aivan liian täyteen tupatusta virkkeestä:

"Jokainen asiakas- ja kumppanikohtaaminen on meille tärkeä tapahtuma, jossa saamme kuunnella ja saada palautetta siitä, miten tuotteemme, palvelumme, sivustomme ja ihmisemme toimivat palvellakseen teitä toivomallanne tavalla."

Tekstistä kuultaa läpi kurja käännös englannista suomeen. Suurin pulma on kuitenkin se, ettei lukija saa mitään otetta.

Käytännöllisiä asioita on turha käsitteellistää, vaikka niin saisikin nipistettyä muutaman tekstirivin pois. Mitä tuo asiakas- ja kumppanikohtaaminen mahtaisi tarkoittaa?

Puolesta ja vastaan

Lyhyyden puolesta vuosia sitten puhuneet perustelut eivät enää ole entisissä voimissaan:

• Ruutulukemisen rutiini on vahvistunut.
• Silmäiltävyys riippuu enemmän rakenteellisista tekijöistä kuin tekstin pituudesta.
• Aanelonen on ehkä osittain kääntymässä vanhaan pystyasentoon; havahduin tähän kunnolla katsoessani iPadin esittelyvideota.

Toisaalta esiin nousee uusia perusteluja, jotka puoltavat aina vain lyhyempiä tekstejä. Ne liittyvän viestinnän teknisiin ratkaisuihin:

• Twitter ja muu mikrobloggaus on siirtymässä organisaatioiden viestintään - 140 merkkiä.
• AdWords on maksettu mainos, joka varmistaa Google-näkyvyyttä - otsikossa 25 merkkiä, tekstissä 70 ja näkyvässä URL-osoitteessa 35 merkkiä.
• Tekniikka leikkaa usein uutisesta ingressin irralleen.

Unohtaa ei sovi myöskään tekstaria, lyhytviestien veteraania.

Sisältö ratkaisee

Sisältö ja ilmaisu ovat aina olleet tärkeämpiä kuin merkkimäärä.

Kirjoittajan kannattaisi opetella puntaroimaan tekstinsä painoarvoa. Jos lukijalle on paljon annettavaa, voi kirjoittaa kohtalaisen pitkästi. Vaikeus on siinä, että mittarina tulee helposti pidettyä omaa eikä suinkaan lukijoiden kiinnostusta. Toisaalta: mikään teksti ei koskaan kiinnosta kaikkia.

Vaikka tekstin lyhyys ei tee autuaaksi, on kuitenkin varottava löysää ja laiskaa tekstiä. Mitä pitemmästi kirjoittaa, sitä jäsennellympää ja sujuvampaa tekstin tulee olla.

Lyhentäminen tekisi edelleen hyvää monille teksteille. Oikeaa lyhentämistä kannattaa harjoitella systemaattisesti:

• turhat asiat pois
• tyhjät sanat pois
• perusteeton toisto pois.

Jos tiukkaa tehokkuutta ajattelee, helppolukuisuus merkitsee enemmän kuin tekstin pituus. Luettava teksti on selkeää ja sujuvaa. Se tarjoaa myös  punaisen langan, jota lukijan on helppo seurata.