Valmennuksissa on nykyisin
eri tempo kuin viisi vuotta sitten.

Tällä viikolla olen saanut nauttia kouluttajan työn yhdestä parhaasta puolesta - nimittäin vaihtelusta.

Maanantaina kokoontui some-kirjoittajien mestariluokka, joka jo lopettelee vuoden urakkaansa.

Keskiviikkona vedin koko päivän valmennuksen liki sadalle intrantekijälle. Se oli aika harvinainen tilaisuus. Kokonainen päivä menee toki useinkin valmennushommissa. Ryhmä kuitenkin vaihtuu - usein monta kertaa päivässä.

Torstaina aamupäivällä ohjelmassa oli kolme 60 minuutin tehotuntia, aiheina sähköpostiviestintä ja tiedottava teksti. Osallistujia oli monta kymmentä.

Työviikko huipentuu perjantaina puolen päivän blogipajaan, johon tulee parikymmentä kirjoittajaa.

Finanssikriisin siunauksia

Koulutusten kesto on olennaisesti lyhentynyt. Vielä viisi vuotta sitten koko päivän ohjelma oli sääntö. Paljon olisi useankin päivän koulutuksia.

Huonoilla suhdanteilla on aina myös suotuisia vaikutuksia.

Kun finanssikriisi iski Suomeen, päätimme Sciptiossa lanseerata jo jonkin aikaa kehitelltt tehotunnit. Ne ovat 60 minuutin valmennuksia, joihin voi tulla niin paljon väkeä kuin saliin mahtuu.

Aiheet ovat tarkoitin rajattuja. Ja niitä riittää: yli 50 teemassa tuntuu olevan riittämiin valinnan varaa, kun valikoima vielä uudistuu pikkuhiljaa.

Sain aika häijyjä sähköpostiviestejä, kun aloimme markkinoida tehotunteja. Toiset koulutusyrittäjät ja myös muutamat suurten organisaatioiden henkilöstönkehittäjät tunsivat tarvetta kertoa, ettei moinen tehotunti ole oikeaa valmennusta.

Koko alan maine oli kuulemma pienen yrityksemme vuoksi uhattuna!

Valmennusta uuteen tahtiin

Nykyisin suurin osa Scription myymistä valmennuksista rakentuu tehotuntien varaan. Melko harvoin asiakkaamme tosin tilaavat niitä yksitellen.

Tehotunnit antavat ihmisille vapauden valita tarjolla olevista teemoista ne, jotka eniten kiinnostavat ja joihin kunkin aika riittää. Se parantaa oppimismotivaatiota. Uskon, että mukaan saadaan sellaisiakin, jotka eivät koskaan lähtisi koko päivän viestintävalmennuksiin.

Pitkät koulutussesssiot sopivat huononlaisesti nykyisen työelämän rytmiin. Parempi vaihtoehto on lyhyempi kokoontuminen hieman useammin.

Joskus osallistujat kuitenkin tulevat eri puolilta Suomea - tai heitä pitäisi tulla. Silloin tunti, pari tuntuu monista liian lyhyeltä; sen vuoksi ei haluta lähteä matkaan. Myös päivän valmennuksille on siis edelleen paikkansa.

Kaiken kaikkien se suuntaus, että koulutusten kestot vaihtelevat yhä enemmän, on minusta yksinomaan terve. Myös vuoden kestävät mestariluokat ovat saaneet lupaavan alun. Niissäkin ohjelmissa tosin yksi sessio kestää vain puoli päivää.

Aikaa säästyy osallistujilta

Lyhytkestoisilla valmennuksilla tilaajat pyrkivät säästämään sekä aikaa että rahaa.

Merkittävämpi on ilman muuta ajan säästö. On helppo laskea, miten paljon aikaa säästyy, jos 50 hengen koulutus toteutetaan aiemman päivän sijasta kahden tunnin mittaisena.

Kouluttajan aikaa ei säästy yhtä paljon. Vaikka koulutuspaikalla kuluukin aiempaa vähemmän tunteja, valmistelu vaatii saman kuin ennenkin -  jopa enemmän. Myös tilaajan työt ovat melko samat, on kesto sitten päivän tai tunnin.

Koulutuksen hinnasta on myös haettu säästöjä. Se on hieman lyhytnäköistä. Kouluttajan palkkio on aina aika pieni, jos sitä vertaa sen ajankäytön hintaan, joka osallistujilta vaaditaan.

Toisto toisi lisää tehoa

Onko ihmisten oppimiskyky sitten parantunut?

Tuskin mitään yhtäkkistä muutosta on nähtävillä. Lyhytkestoiset valmennukset vain palvelevat monien oppimista paremmin kuin pitkät. Kun kiireen paino tuntuu raskaana hartioille,  on helpompi keskittyä oppimaan tunniksi pariksi kuin kokonaiseksi työpäiväksi.

Minusta ihmsten keskittymiskyky ei sinänsä ole huonontunut. Johtaminen sitä vastoin tuntuu ohjaavan henkilöstöä yhä enemmän tempoilevaan työrytmiin - nopeisiin rempaisuihin.

Viestintävalmennuksissa on kautta aikain ollut pulmana toiston puute. Nyt on lupaavia merkkejä siitä, että Scription tehotuntien tyyppisiä lyhyitä koulutuksia toistetaan melko usein - joissain organisaatioissa jopa säännöllisesti.

Oppiminen monimuotoistuu

Aiempina aikoina kirjoitus- tai yleensäkään viestintäoppia ei ollut kovin helppoa ammentaa muualta kuin varta vasten järjestetyistä koulutuksista. Kokonaisia kirjoja saattoi toki lukea, mutta sitä moni ei ehtinyt tai jaksanut tehdä.

Nykyisin tilanne on paljon parempi. Verkossa on valtava määrä esimerkiksi kirjoittamiseen liittyää tietoa ja käytännön opastusta. Kysymys on vain siitä, että ihmiset saa ohjattua ja innostettua hyvien tietolähteiden käyttöön.

Veikkaan, että kirjoitetun ja verkkoviestinnän valmennuksessa kannattaa jatkossa kehitellä kevyitä verkko-oppimisen muotoja sekä yhtäältä hyvin lyhyitä ja toisaalta huomattavan pitkiä lähiopetusohjelmia.

Tärkeintä ei ole oppia nopeammin vaan paremmin kuin ennen.