3.6.2011 - 9:21

Mökkielämässä on parhaimmillaan paljon perinteitä ja rituaaleja, mutta sopivasti myös uutta ja kokeilevaa. Osa rituaaleista on sellaisia, etteivät mökkielämää tuntematon varmaan voi ollenkaan ymmärtää niiden arvoa.

Niemennokkaan on perinteisesti tilattu helatorstaiksi ja sitä seuraavaksi viikonlopuksi siirtolava. Niin tänäkin vuonna, vaikka helatorstai onkin vasta kesäkuun puolella. Sitä paria viikkoa, minkä lomamatkan vuoksi mökkitöissä menetimme, ei ihan vielä ole otettu kiinni.

Kesäflunssa tarjosi eilen hyvän syyn karttaa raskaita ulkotöitä, kun keveitäkin oli tarjolla. Perinne tuntuu olevan myös se, että tämän mökin terassilla surisee alkukesästä ompelukone.

Onneksi ei hajotettu

Kesäkeittiön komeaa nimeä kantaa rakennelma, joka useimpien mielestä on ulkoa päin katsoen hirveä hökötys. Minäkään en rakastunut siihen ensisilmäyksellä vaan tuomitsin sen aikanaan hävitettäväksi. Onneksi kenelläkään ei ollut aikaa tai ainakaan halua toteuttaa päätöstäni.

Kun olin katsellut hirvitystä muutaman kuukauden, tartuin itse sorkkarautaan ja irrotin kesäkeittiöstä sivulaudoituksen suureksi osaksi pois. Sitten sain puhuttua ympäri yhden timpurin. Hän rakensi työtason ja baaritiskin. Siitä se kaikki sitten alkoi.

Kun tunnelma on kesäkeittiölle luotava paljolti tekstiilien voimalla, tunnelmaa tekee mieli välillä myös vaihtaa. Ompelukone surisi eilen siksi, että viimekesäinen ranskalaistyyppinen bistro muuttuu tänä vuonna kreikkalaishenkiseksi tavernaksi.

Kannatti ostaa halpaa

Olin aikanaan valitsemassa kesäkeittiöön pöytälevyjä Ylijäämävarastosta, joka on valtavan suuri ja aika edullinen rakennustarvikkeiden myymälä Hämeenlinnassa. Mietin suureellisesti materiaaliksi massiivitammea.

Myyjä kysyi, minne tasot tulevat, ja minä kerroin. Hän sanoi, että itse ostaisi tavallista liimapuuta ja käsittelisi sen vahalla. - Kumpikin luultavasti on talven jälkeen pilalla, mutta mäntyinen olisi ainakin halvempi uusia joka vuosi.

Luotan aina asiantuntijoihin, joten mökille rahdattiin kaksi jykevää, parimetristä mäntytasoa. Siinä ne ovat edelleen ehjinä ja käyttökelpoisina, vaikka takana on jo neljä talvea.

Vahan väriin en ole ollut kovin tyytyväinen, mutta ei ole tullut ruvettua myöskään uudelleen maalaushommiin. Baaritiskillä on aina pöytäliina. Kyseessähän on sentään hieno paikka.

Työtason väriä on ollut vaikeampi peittää, mutta nyt sekin ongelma ratkeaa parhaalla mahdollisella tavalla: Niemennokassa leireilevä Kuvataiteilija palaa halusta ruveta laatimaan työpöydälle kreikkalaishenkistä mosaiikkipintaa.

Melkein aina tuulee

Eilen tuli taas esiin Niemennokan lähes ainoa huono puoli. Täällä nimittäin tulee etenkin keväisin lähes joka päivä. Illaksi sentään useimmiten tyyntyy.

Paikka on nimensä mukaisesti niemen ulommainen kärki. Vaikka järvi on vain muutaman kilometrin pituinen ja sokkeloinen, Niemennokasta avautuvat kuitenkin näkymät kohtalaiselle selälle. Sieltä tuuli pääsee esteettä puhaltamaan. Sauna on onneksi rakennettu tuulensuojaiselle puolelle.

Tuuli on otettava huomioon monin tavoin. Esimerkiksi risuja ei polteta koskaan; siksi siirtolava tilataan joka kevät. Liioin ei istuskella ulkotulilla tuulisella säällä. Tulipalon riskiä on turhan ehdoin tahdoin aiheuttaa.

Viime kesän ideoihin kuului, että kesäkeittiön pariin avoimeen seinään pingotettiin kankaat. Ne tuovat kodikasta tunnelmaa ja suojaavat tuulelta.

Hellekesinä tuuli on ollut sananmukaisesti taivaan lahja. Viime vuonnakaan ei ollut tukalan kuumaa kuin joskus yöllä. Mutta mitä siitä - tulihan harrastettua yöuintia.

Pikapuoliin on aloitettava myös aamu-uinnit. Niin houkuttelevasti aurinko paistaa laiturille.