10.10.2010 - 09:06

Kesäkauden viimeisissä päättäjissä lokakuisena lauantai-iltana oli ilmassa jo kevään odotusta. Mökkitalkkarimme Aimo oli nimittäin saanut valmiiksi päämökin uuden terassin. Kyllä siitä tuli komea - ilman muuta komeampi kuin itse talo.

Ei ole epäilystäkään, minne kesäelämä ensi vuonna keskittyy. Päätimme käynnistää seuraavan sesongin kunnon vapputansseilla. Kalustamattomana terassi nimitäin muistuttaa tanssilavaa.

Lepotilaan

Niemennokan näkökulmia vetäytyy tämän kirjoituksen jälkeen talviunille.

Lyhytkestoisena lomaharrastuksena vuonna 2008 alkanut blogi venyi jo seuraavana eli siis viime vuonna varhaisesta keväästä pitkälle syksyyn. Sunnilleen saman jakson - reilut viisi kuukautta - olen nakutellut tänäkin vuonna juttuja, silloin tällöin.

• Toivon lukijan osaavan päätellä, että Suomen lyhyeksi väitetty suvi kestää liki puoli vuotta, kun sen oikein ymmärtää.

Ensimmäisen kirjoituksen julkaisin tänä vuonna vapunpäivän iltana. Silloin tutkailin Niemennnokan näkymiä vielä blogin vanhassa kodissa, Scriptio.fi-sivustolla.

Jos jotakin teemaa yrittää jälkikäteen päättyneen kesän postauksista löytää, niin ehkä pienten kesäretkien ja -kulttuuririentojen kuvaukset olivat tavallista vahvemmin esillä.Lähes kokonaan väliin jäi monien odottama rapurosvojahti.

Ehkä ensi vuonna Niemennokkaan saadaan taas jotakin hauskan harmitonta jännitystä. Tänä vuonna jännitys ulottui sydämen jokaisen sopukkaan ja koko elämään; siksi tämä blogi jäi elokussa retuperälle.

Jääkauteen

Ravustusajan alkaessa käynnistyi myös näytelmä, joka vaati oman bloginsa: Sydän paikaltaan.

Vielä en tiedä, osoittautuuko draama lopulta tragediaksi, tragikomediaksi vai miksi. Saippuaoopperaa siitä ei enää saa paraskaan ohjaaja. Leppoisan kesänvieton kanssa näytelmä sopi yhteen harvinaisen huonosti.

Kynttilänvaloon

Muuten niin upea kesä olisi ihmisen rajallisen ajatuksin arvioituna ansainnut paremman päätöksen. Toisaalta juuri Niemennokka on myrskyisinä viikkoina ollut se rauhansatama, jonne on ollut ihana vetäytyä. Henkisellä jääkaudellakin täällä on tuntenut sydämessään lämpöä.

Kesämökkielämästä on tullut tänä vuonna oikein kunnolla koettua syksyisten viikonloppujen lumo.

• En osaa kuvitella mitään levollisempaa kuin tunnelma, jonka kynttilät niin sisällä kuin ulkona ja tietysti takkatuli saavat aikaan.

Takka- ja kynttiläiltojen autuudesta on yleensä tullut nautittua talvioloihin rakennetussa kodissa. Sieltä vain on puuttunut järvi, jonka olemassaolon täällä aistii vahvasti vielä pilkkopimeälläkin. Jos ei olekaan kuutamo tai tähtikirkas taivas, niin ainakin muiden myöhäisten mökkeilijöiden sytyttämät kynttilät ja sähkövalot heijastuvat järven pintaan.

Töihin, töihin

Syystyöt ovat edistyneet tänä vuonna mukavan hämäläiseen - siis rauhalliseen mutta varmaan - tahtiin. Tänään rantasauna lämpenee kesän viimeisen kerran. Sitä ennen on tehtävä vielä yhtä sun toista talvikorjua. Esimerkiksi pakastimen sulatus on unohtunut ainakin kahtena vuonna niin, että sitä varten on pitänyt tehdä ihan eri reissu.

Pääosa töistä tietää reipasta ulkoilmaelämää. Mikä on mukavampi tapa erota rakkaasta paikasta kuin liikuskella verkkaisesti ympäriinsä ja katsella tuttuja kiviä ja kantoja, puita ja pensaita.

Sinisävyisten tuikkulyhtyjen kokoelma pakataan huolella kuljetusta varten. Mukaan pääsee perinteiseen tapaan myös Saunapoika. Sen nimen sisareni antoi hyvän ystävän kerran tuliaisiksi tuomalla keramiikkaesineelle, joka onkin huomattavasti persoonallisempi kuin tavalliset löylynhenget. Ties minkä saunan kiukaalta sekin vielä itsensä löytää ennen kuin pääsee keväällä palaamaan Niemennokkaan.

Jos alkuviikosta luvattu lumi ei jää pysyväksi, Niemennokkaan varmaan tulee tehtyä syksyn mittaan vielä monta mukavaa päiväretkeä. Kesätavaroista tyhjennetty ulkokeittiö on oiva nuotipaikka.

Ihan lähipäivinä mökkitalkkari Aimo nostaa laiturin, kääntää veneen kumolleen, tyjentää vesijärjestelmän, suojaa astianpesukoneen pakkasvaurioilta ja ties mitä kaikkea muuta tärkeää tekeekään.

Näkemiin!

Olisi ihan oman itsensä kannalta viisasta elää niin, että lähtö vieläkin autuaampiin järvimaisemiin voisi tulla periaatteessa milloin vain.

Jos Luoja kuitenkin suo edelleen elinpäiviä ja terveyttä, niin mökille kannattaa palata mahdollisimman varhain. Tämä on nimittäin paikka, jossa tulee - ainakin normaaleina aikoina - ajateltua poikkeuksellisen vähän kielteisiä ajatuksia ja sanottua harvinaisen vähän pahoja sanoja.

• Piileeköhän mökkeilyn syvin salaisuus tässä: olla edes jokunen viikko vuodessa aika hyvä ihmiseksi.