12.9.2010 - 14:02

Sää on tänä viikonloppuna suosinut harvinaisen hyvin mökkeilyä. Eletäänhän sentään jo syyskuun puoliväliä.

Perjantai-iltana auringonlasku oli kerrassaan upea. Heti Niemennokkaan päästyäni tunsin vapautuneeni täydellisesti oravanpyörästä.

Lauantaina oli leppoisaa pilvipoutaa ja - mikä tärkeintä - tyyntä. Ulkokynttilät paloivat hyvin alkuillan hämystä yön pimeyteen. Sitä tunnelmaa ei voita mikään.

Tuikkuja oli myös sisällä ja pöytäkin pistetty vähän tavallista koreammaksi.

Kuin pyhäpäivää juhlistaakseen aurinko muistutti äsken kainosti, että se on yhä olemassa. Tiedolla saattaa olla vielä arvoa, kunhan loka- ja etenkin marraskuu vie maisemasta kaiken värin. Silloin tosin Niemennokassa enää korkeintaan poiketaan päiväseltään.

Asenne pilaa
tai pelastaa

Kesäloman jälkeinen elämä on yleensä ollut töissä yhtä hulinaa. Töitä sinänsä ei ole ainakaan vähempää kuin ennen, mutta epäilen oman suhtautumistapani niihin muuttuneen. Olisivatko arvot vihdoin menneet ihmismäisempään järjestykseen?

Syksy on hieno vuodenaika, jos siihen on aikaa ja energiaa tutustua ja suhtautua joka vuosi uudelleen. En väitä, että edes yrittäisin oppia iloitsemaan työaikana kaupunkiliikenteestä, kun vesi, rapa tai loska lentää. Sopivalla säällä ja oikein varustautuneena syyssäästä voi nauttia ulkonakin. Sisätiloissa se pimenevät illat ja hämärät päivät voivat olla suorastaan ihania.

Tällä hetkellä ymmärrän hivenen aiempaa paremmin niitä, jotka väittävät, ettei ilmoilla ole elämässä juuri väliä. Vaikka aurinko paistaa taivaalla, se ei välttämättä lämmitä ihmisen sydäntä. Ja vaikka ulkona olisi millainen myrsky, sielussa saattaa olla täysin tyyntä.

Kesästä on aina
haikeaa luopua

Niin hurskasta minusta ei ole vielä tullut, että väittäisin täysin vapaaehtoisesti irrottavani otteeni ihanasta kesästä.

Luopumisen tuska näkyy muun muassa siinä, että mökillä ei millään raaskisi purkaa ja viedä sisätiloihin esimerkiksi kesäkeittiön varustuksia. Henkistä kasvuaan voisi todistella niin, että hoitaisi tuon homman tänään eikä vasta lokakuussa.

Pian täällä tarvitaan myös mökkitalkkaria. Hän tietää tarkalleen, miten vesijärjestelmä tyhjennetään niin, ettei mihinkään putken mutkaan jää jäätymisvaaraa. Jopa astianpesukoneen suojaamiseksi tulipalopakkasilta hänellä on omat niksinsä.

Ammattilaisen avusta huolimatta jää paljon sellaista tehtävää, josta harrastelijat suoriutuvat vallan mainiosta, kunhan vain tulevat tarttuneeksi toimeen. Luopumisen tuskan lisäksi tulee mieleen toinenkin syy, miksi kaikki niin usein jää viime tippaan. Saattaahan kysymys olla aivan silkasta laiskuudesta.

Sauna lämpimäksi
ja sitten uimaan!

Toistaiseksi toteutumattomiin unelmiini kuuluu säännöllinen talviuinti. Kumpikaan tähänastisista rantapaikosita ei ole oikein soveltunut tarkoitukseen. Suuria suunnitelmia on kyllä olemassa, miten saunarakennuksesta saataisiin avantouimareille sopiva tukikohta.

Ensi talveksi hanketta ei ehdi toteuttaa. Siksi pitää nauttia syysuinnista niin pitkään ja perusteellisesti kuin suinkin mahdollista. Nytkin on kiire lämmittämään sauna ja pulahtamaan sitten - tosiaan enää vain pulahtamaan - järven aaltoihin.

Viimeistään lokakuun loppupuolella mökkitalkkari nostaa laiturin ylös. Silloin päättyy Niemennokan uimakausi tältä vuodelta.