29.7.2010 -13:27

Niemennokassa herätiin tänä aamuna mielenkiintoiseen säähän. Paahtava helle ei ollut uutta, ei liioin navakka tuuli. Mutta mitä on tämä koko maailman himmentävä ohut verho? Ei se ainakaan pilveltä vaikuta, kun taivas siellä verhon takana näyttää kirkkaalta.

Ovatko Venäjän metsäpalojen savut jo ennättäneet Hämeeseen asti? Vai onko tämä sittenkin pilveä - nimittäin sitä ohutta yläpilveä, josta säätiedotuksissa on kautta aikain puhuttu, mutta jonka olemus on ainakin minulle jäänyt hieman epäselväksi.

Onhan se komeaa, jos tänään syntyy kaikkien aikojen lämpöennätys. Lahtelaiset kiilasivat tällä viikolla Hämeenlinnan ohi tämän kesän tilastoissa, joten nyt pitäisi iskeä takaisin. Jotenkin kilpailuviettiä pitää päästä toteuttamaan. Uutiset Barcelonasta eivät nimittäin voitonnälkää tunnu tyydyttävän.

Ilmaston lämpenemistä ehtii surra myöhemminkin. On vain yritettävä elää niin, ettei vallan kohtuuttomasti tulisi omalta osaltaan sitä edistäneeksi.

Yhteislaulelua ilman
sanoja ja seisaallaan

Kerroin kaksi viikkoa sitten Hämeenlinnan torin yhteislaulutilaisuudesta, jossa mukana oli kokonainen mieskuoro. Eilen vuorossa oli viihdekuoro Cantitores johtajanaan Oskari Kosola. Olipa iloista meininkiä. Kenellekään ei jäänyt epäselväksi, että kuorolaiset nauttivat musisoinnista.

Yleisön laita oli eilen vähän huonommin. Lämpötila pysytteli vielä alkuillasta yli 30 astessa. Esiintymislavan eteen nostetut penkit eivät riittäneet läheskään kaikille. Lisää niitä ei tuotu esiin, vaikka paikalla taisi olla itse tori-isäntäkin. Tuntui vähän uskaliaalta seistä paahteessa pari tuntia.

Myöskään laulunsanoja ei riittänyt kaikille. Jo edellisellä kerralla hieman ihmetytti, että Hämeen Sanomien julkaisemaa laululehteä ei ollut myynnissä. Moneen kertaan muistuteltiin, että lehdet ovat yleisöllä vain lainassa. Nyt niitä ei siis saanut enää edes lainaksi. Kovin on kitsas linja maakunnan ykköslehdellä.

Plussaksi pitää toisaalta laskea se, että lavalla oli eilen laulajia tukemassa tanssiorkesteri Härkätie. Yhteislaulua johdatellut Pekka Lunnikivi sortui vähän suotta pikkutuhmiin, mutta ei kovinkaan kovasti yleisöä naurattaneisiin juttuihin. Taitaisi olla opittavaa edelliskerran laulunjohtajan, Kari Hiisijärven leppoisasta eleganssista.

Tekstiä ja tauluja
syntyy tukuttain

Niemennokan taitelijayhdyskunnassa puurtaa parhaillaan sekä kirjailija että taidemaalari. Kummallakin tuntuu olevan menossa niin tuottelias kausi, ettei arkisemmille askareille tahdo jäädä aikaa eikä etenkään ajatuksia.

Uimassa sentään keritään käydä monta kertaa päivässä ja aamuisin aina niin sanotulla postilenkillä. Lehtien hakuun tuntuu tärvääntyvään aina vain enemmän aikaa. Syynä ei ole helle tai huonontunut kunto vaan se, että vadelmat tien varren puskissa ovat kypsyneet.

Joka päivälle on suunniteltu myös pieni kulttuuriretki. Kun torin yhteislaulut on tältä kesältä laulettu, saatamme tänään mennä katsomaan, millainen tunnelma on Hotelli Vaakunan terassilla. Paikkakunnalla liikkuvien tietojen mukaan tuota edellä mainittua keräilyharvinaisuutta, siis Hämeen Sanomien laululehteä, olisi siellä ihan vapaassa myynnissä.