9.7.2010 - 14:52
Eilen aamulla syntyi yhtäkkinen idea lähteä pienelle retkelle Pälkäneen Laitikkalaan.

Niitty-Seppälän tila oli mainostanut tarjontaansa Hämeen Sanomissa. Luvassa oli mansikoiden lisäksi tilapuodin täydeltä muita maaseudun herkkuja sekä kahvila.

Matka Hämeenlinnasta taittui puolessa tunnissa. Melkein perille löydettiin helposti. Lopussa tosin teimme pienen mutkan, kun Niitty-Seppälän viitta näytti vasemmalle. Kauppa- ja kahvilarakennus sijaitsi kuitenkin parin sadan metrin päässä toisella puolen tietä

Ensin päätimme tutkia, mitä kahvila tarjoaisi. Kahvi oli kohtalaista, mutta leivonnaiset olivat kärsineet kuumuudesta. Suolaiset palat olivat vähän turhan tuttua, nuukahtaneilla salaatinlehdillä koristettua sämpylälinjaa.

Kauppa oli tilava, jopa hieman tyhjän tuntuinen. Mikään tarjonnassa ei sykähdyttänyt. Mutta kun oli Pälkänelle asti ajettu, piti tietysti ostaa vähän mansikoita ja herneitä sekä pieni pussillinen kuivattuja puolukoita.

Kyltti rakentaa
ensivaikutelmaa

Pälkäneen ja Hämeenlinnan väliä ajaessa oli aiemminkin osunut silmiin yksi nimetön suoramyyntitilan kyltti, mutta jostain syystä se ei ollut isommin kiinnostanut. Ehkä Rönnvikin kuulu viinitila ihan lähettyvillä oli vienyt huomion. Aiemmin olimme poikenneet kerran myös Katajan Lihan Kesänmaku-maaseutumyymälään, joka sekin sijaitsee kilometrin säteellä.

Nyt - Niitty-Seppälän synnyttämän lievän perttymyksen jälkeen - käännyimme tuon 'mielenkiinnottoman' kyltin viitoittamalle tielle. Kyllä kannatti: Suttisen marja- ja vihannestila tasasi päivän tilit eli tuotti myönteisen yllätyksen.

Suoramyyntipiste sijaitsi uudessa, somassa ja erittäin siistissä rakennuksessa. Valikoima oli runsas ja mielenkiintoinen. Palvelu oli reipasta ja ystävällistä.

Vinttipuodista olisi varmaan sieltäkin löytynyt jotain mieluisaa, mutta kovalla helteellä yläkerrassa ei oikein viihtynyt. Ei kuitenkaan ole talonväen vika, että lämmin ilma ylöspäin.

Näillä säillä Suttisen tila sai ylimääräistä pisteitä jäätelöbaaristaan.

Lomaretkikin olisi
syytä suunnitella

Retken tärkein oppi oli se, että kannattaisi perehtyä asioihin vähän paremmin etukäteen. Laitikkalan kylä tuntuu olevan varsinainen suoramyynnin keskus.

Kaikilla tiloilla on kohtalaiset nettisivut, joiden perusteella olisi voinut laatia hieman tarkemman suunnitelman. Vaikka ottaa huomioon myös aiemmilta retkiltä tutut paikat - Rönnvikin ja Kesämaun - Suttisen tila on kesäkulkijan kannalta Laitikkalan ykkönen.

Mutta voisi tarinalla olla opetus myös maaseutupuotien pitäjille: tienvarsikyltteihin kannattaa uhrata aikaa, ajatuksia ja jonkin verran rahaakin. Turha vaatimattomuus ei tässä tapauksessa kaunista.

Sinnikäs etsijä
löytää tietoa

Aiempina vuosina käsiin osui usein Jussin Pussi -niminen julkaisu. Se kertoi keskitetysti Suomen suoramyyntitiloista. Silloin asia ei vielä minua isommin kiinnostanut.

Nyt kuin tietoa toivoisin, Jussin Pussi ei enää ilmesty. MTK:n verkkopalvelusta löysin linkkilistan, mutta se ei korvaa printtijulkaisua - ei etenkään, kun yhä suoramyyntitilojen tiedot kokoavaa sivustoa ei ilmeisesti ole. Monesta julkaisusta sirpaletietoa osuu silmiin, mutta yksityiskohtia ei muista enää silloin, kun sitä tarvitsisi.

Markkinointi taitaa myös suoramyyntitilojen tapauksessa olla avain menestykseen. Puskaradio toki hoitaa osan myyntityöstä, tilojen omat nettisivut osan. Keskitetympää tietolähdettä kaipaisi ainakin joutilas mutta myös mukavuudenhaluinen kesäretkeilijä.